fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tikku esiin

Kouvolan lastenkulttuuriviikot ovat parhaillaan käynnissä.

Helposti löytyviltä internet-sivuilta pääsee esimerkiksi ihastelemaan lasten taidetta. Myöhempään ajankohtaan suunnitellaan järjestettäväksi vierailuja, mutta tällä hetkellä hyödynnetään tallenteita.

Eräs näistä tallenteista Kouvolan kaupungin kulttuuripalveluille on Viola Uotilan Tikusta asiaa ja musiikkia – suomalaisen tikulla soitettavan kanteleen tarina. Viola yhdistää soittamisen ja opetuksellisen puolen.

Muusikko kertoo tarinan soittimen historiasta nykypäivään. Kerronnan ohessa kuullaan arkistoista löytyneitä polkkia, nykypäivän radiosoittohittejä ja Violan omia sävellyksiä.

Trad. teeman pohjalta Viola Uotila improvisoi Kellot. Kahman Anti on perinteistä suomalaista musiikkia, kuten Viipurin pukkikin.

Polska efter Byss-Kalle juontaa puolestaan juurensa Ruotsiin. Ruotsalaisissa polskissa Viola Uotilan mukaan on kevyempi ote, kuin suoraviivaisemmissa suomalaispolskissa.

Hei Rakas on hitti BEHM:iltä. Puronen-kappaleen Viola loi yhdessä Noora Nevalaisen kanssa. Sydän hakkaa ahneesti on Samuli Putron ja Ronja Salmen käsialaa.

Suomessa Arja Korisevan tunnetuksi tekemä hitti Tuulen värit on animaatioelokuvasta Pocahontas. Animaatioklassikon musiikin parissa tekivät yhteistyötä Alan Menken ja Stephen Schwartz.

Kanteleen tarinan kertovan esityksen videotuotannosta vastaa Same-eYes Oy. Videon tuotti Jesse Tervolin. Atte Tynys ja Teemu Villikka kuvasivat. Teemu hoiti myös leikkaamisen. Olli Rantanen äänitti ja miksasi videon.

Kanteletaituri

Lahtelaismuusikko Viola Uotila on viimeisen vuoden aikana viettänyt paljon aikaa Kouvolassa.

Viola soittaa erilaisia kanteleita, kelttiharppua ja selloa. Ensimmäisenä Violan soittama kantele tunnetaan esimerkiksi nimellä Saarijärven kantele.

Kanteleen historiasta tiedetään jonkin verran. Lähinnä se, mitä tiedetään, tulee Keski-Suomen alueelta.

Viola Uotila mainitsee hyviksi syiksi soittoharrastukseen esiintymisen ja kavereiden kanssa soittamisen mukavuuden.

Oikein hyvä syy on sekin, että soittamisesta tulee itselle hyvä olo. Kanteleensoittajat aikoinaan soittivatkin kanteletta siksi, että heille itselle tuli siitä niin hyvä olo.

Oli aika, jolloin ei ollut vielä radioita, eikä minkään näköisiä musiikin tallennusvälineitä.

– Ihmiset asuivat oikeasti tosi harvassa, jossakin pienessä kylässä ei asunut kuin muutama perhe. Siellä saattoi olla vain pari ihmistä, jotka soittivat kanteletta. He olivat itse tehneetkin ne soittimet. Ihmiset soittivat ihan omaksi ilokseen, Viola kertoo.

Kirkonkelloja jokainen kuuli aina silloin tällöin. Ne kellomelodiat olivat hyvä inspiraationlähde. Kellomelodioiden pohjalta kanteleensoittajat tekivät omia melodioitaan, ja saattoivat soittaa jopa kolme tuntia putkeen.

Musiikkia on aina tarvittu tanssimiseen. Ennen vanhaan kaikki tanssivat ihan pienistä lapsista mummoihin ja pappoihin asti.

– Esimerkiksi häät oli sellainen tilaisuus, jossa yhdessä tanssittiin, eikä pelkästään sitä yhtä iltaa vaan jopa kolme päivää, Viola mainitsee.

– Kerrotaan yhdestäkin tällaisesta viulupelimannista, joka oli koko kylän ylpeys. Hän ei soittanut kahta kertaa samaa biisiä sen kolmen päivän aikana, Viola lisää.

Tyylejä on monia

Tikkukannel-nimitys johtuu myöhemmin tulleesta soittotyylistä. Ensin näppäiltiin ne soinnut, mitä haluttiin soivan. Sitten alettiinkin sammuttaa niitä ääniä, joiden ei haluttu soivan.

Syntyi niin sanottu sulkutyyli ja saatiin aikaan sointuja, vaihtamalla niitä ääniä, mitä suljetaan. Apuna alettiin käyttämään puutikkua. Höystötyylissä alettiin myös näppäillä sammuttavan käden sormilla ääniä tikulla soittamisen väliin.

Näppäilysoittoa Viola testaa BEHM:in Hei Rakkaaseen antaen samalla vahvan ja herkän tulkinnan laulusta.

Haarajoen masurkka valmistui junassa matkalla Lahdesta Helsinkiin. Nimi vaihtui, kun Violan Noora-serkku kirjoitti runon pienestä purosta.

Huiluääniä syntyy niin, että sormella kosketetaan keskeltä kielen alta, samalla kun kieltä soitetaan.

Kikkailemalla huiluääni voi syntyä samankin käden sormilla. Viola kellotti basson soimista kanteleesta. Alin basso soi minuutin, jollei kieltä sammuta.

Loppuun Viola Uotila esittelee 39-kielisen konserttikanteleen, joka on viimeisin kehitysmalli siitä, mihin kanteleen kanssa on päästy. Sillä soitettava kappale on varmasti monille hyvin tuttu.

Viola suosittelee kokeilemaan erilaisia kanteleita, jos vain siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Janne Kousa

Artikkelikuva: Viola Uotila on konsertoinut Suomessa ja ulkomailla solistina ja yhtyemuusikkona yli 15 vuotta. Kuva: Max Räikkönen.

Jaa artikkeli: