fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tirvalla laulettiin tangoja

Tirvalla oltiin viides heinäkuuta sisukkaita. Piti moneen kertaan tarkistaa, että Onnen maan tangoilta toteutuu suunnitellusti. Eipä Tirvan porukalla ollut ajatustakaan kesän ensi-iltaa perua.

Yleisöä oli Tirvan lavakatsomossa kohtalaisesti keliin nähden. Eipä keli lopulta hassumpi ollut yleisön kannalta, se kun sai varautua kuinka hyvin vain. Takana ja reunamilla jokunen sateenvarjoakin piteli.

Tosin yleisön tervetulleeksi toivottanut Päivi Korhonen heitti meidät lehmäkastiin, jota lavallakin nähtiin, kun oikein sadeviitat oli käytössä. Voin suositella. Eivät kastuneet housutkaan kuin vähän jälkipuoliskolla, kun istuinalusta siirsi penkistä vettä.

Näyttelijät kastuivat, mutta rankaksi ei sade äitynyt kuin silloin, kun maitolaiturin hienosta lavasteesta valui Sateen tangon aikana oikein kunnolla vettä. Piti ihan tarkistaa veden pinnasta sateen tahti ennen kuin huomasin, että sieltä katostahan se vesi tulee. Mahtaa olla poutakelillä komeaa.

Hieman epätoivoiselta tuntui, kun piti näytelmässä saada heinät seipäille ennen sadetta, eikä pikkuveli jaksanut. Yleensä ne pitää vielä saada sisälle latoon ennen sadetta.

Lapsilla vaan ei lapsille

Täytyy vähän ihmetellä tirvalaisten valintaa. Lapset ovat aina suloisia ja heitä oli harvinaisen paljon ihan kanneltavasta alkaen. Ilmeisesti Arja Siekkeli köyhän suurperheen äitinä vastasi suurimmasta osasta. Kuulin juoruja, ettei hän yksin ihan pystynyt vastaamaan pesueesta, vaikka sitä näytelmässä napakasti komensikin. Ihmeesti lapset viihtyivät, eivätkä ainakaan näytöksessä äityneet aikuisten puheita matkimaan. En kuitenkaan suosittelisi näytelmää lasten katsottavaksi, vaikka esimerkiksi lehmä huvittanee lähinnä lapsia.

On Tirvalla vauhdikkaampaakin nähty, vähän rääviäkin, mutta tuskin enempää suoranaisia kirosanoja ja selkeitä seksiviittauksia. Pahemmalta vielä tuntui väkivalta ja kiusaaminen. Hauskuus oli kaukana sittenkin, kun mustelmia hoivailtiin.

Hiljaa hyvä tulee

Jos vauhtia saisi olla tässäkin näytelmässä enemmän, toisaalta hitaimmat kohtaukset olivat yksiä parhaimmista. Niistä nimittäin vastasi vanhan isännän roolissa aina luotettava Antti Niemi. Tosin hänkin sai vasta kuolemalla hieman kyyneliin ja silloinkin lapsen puolesta. Myötätunto dementoituvaa isäntää kohtaan heräsi kuitenkin heti.

Toinen ääripää löytyy samasta näytelmän perheestä. Tapi-pojanpoika eli Sanni Mankki oli niin vauhdikas ja taidokas, että kesti takapenkistä peräti hetken huomata, että roolin suorittaa tyttö. Hän jätti hentoon varjoonsa niin muut lapset kuin aikuisetkin. Yleisö osoittikin ihailua.

Ei ihme, että tuhlaajapoika (Simo Nykänen) jäi vähän ulkopuoliseksi, kun rooleihin istui muu perhe niin täydellisesti. Mummon rooli oli kuin Saara Kankalalle tehty. Hän osasi sopivasti himmailla räväkämmistä rooleistaan. Leena Muotiolle sopivat tosin paremmin vähän hurjemmat roolit. Hän on jäänyt parhaiten mieleen perunoita-perunoita-isoäitinä. Jari-Pekka Muotio ei taida olla ihan nuori enää, mutta niinhän se ennen oli, että nuori isäntä ei ollut enää ihan nuori saadessaan talon haltuun. Häneltä taidettiin nähdä tähän mennessä paras rooli hivenen hitaana talonpoikana.

Kauneimman roolin on saanut Niina Kohopää. Se on tosin myös hiljaisin. Harvoin nähdään myöskään yhtä kaunista anopin ja miniän suhteen kuvausta. Harmi, että väläys on niin pieni. Se erottuu pienuudellaan muuten tasaisesta ajankäytöstä.

Oma maa palavampi

Pölösen Oma maa oli huikea kokemus elokuvateatterissa, mutta samaan paloon ja tiiviyteen ei tämä näytelmä pääse. Ero on selvästi siinä, että elokuva keskittyy paremmin päähenkilöihin, joihin pääsee myös samastumaan. Mummo oli ehkä ainoa, johon hitusen pystyin kurkistamaan sisälle.

Toivottavasti vauhtia tulee siirtymiin hieman lisää näytelmän edetessä, ettei näytelmä anna ihailla Kiurinvirran liikkeitä. Tosin siinäkin on jo hyvä syy käydä Tirvan lavateatterissa. Paikka on hieno. Esityslava puolestaan saisi olla keveämpi eli nopeampi.

Tekstejä tuskin voinee muutella, joten juoruakat saavat kuiskutella pienten sielujensa kyllyydestä koko kauden ja pappi saarnata paatosta.

Tuntuu suorastaan pahalta, kun edistyksenä esitellään muovia, johon meret ovat kohta hukkumassa. Ehkä se on vähän pienempi paha kuin lentomatkailumainos.

Sanotaan nyt vaikka niin, että minulle maistuvamman kakun voisi joku toinen osata tangon ja karjalaisuuden kauniilla muoteilla tehdä. Missä on esimerkiksi karjalaisten valoisuus ja elämän palo? No, valoa on hivenen miniän tulossa taloon, mutta polttelu on ihan jotain muuta.

Aika moni varmaan pitää jopa seksistä ja väkivallasta myös kesäteatterissa. Myyväthän ne kovin paljon muuten. Yleensä vain asetetaan ikärajat, eikä sivuta vakavaa pahoinpitelyä noin kevyesti.

Laulu soi

Musiikki soi kuorolta hienosti äänissä varsinkin ensimmäisissä kappaleissa. Ne puolestaan olivat irrallisimmat. Kun laulut alkoi hahmottaa kotikylään palanneen Tenhon gramofonista kuultuna tai lavatapahtumana, aitous puolestaan muuten lisääntyi, vaikka Korvenkylän tasoisesta koreografiasta oltiin kauempana kuin välimatka edellyttää. Siipeily oli aikuisilta aika pienimuotoista suurenmoisessa Satumaassa.

Reijo Taipaletta ja lopuksi vielä valtameren takaista laulajaa esittänyttä Roni Leppää kuuntelee mielikseen. Ja mukana on monta aivan ihanaa tangoa, vaikka loppu siirtääkin ne oudosti menneisyyteen.

Oivaltavaa

Onnen maata laulettiin lopuksi luvan kanssa yhdessä. Se lienee tarkoitus muinakin iltoina, sillä sanat on painettu ohjelmiin. Hauska suomalaistyyppinen vitsi ja samalla oivaltava mielihyvän lisääjä oli ainakin ensi-iltana tarjolla lähtiessä. Ei tarvinnut jonottaakaan, kun oli nopea.

Väliajalla vähän jonotettiin, mutta hyvin sujui kahvituskin, kahta jonoa. Ihan perunaleivosten makumaailmaan ei päästy, mutta hyvin lähelle. Anni Siekkeli takelteli tauon alkaessa roolinsa mukaisesti, että kahvia ja pullaa, mutta paljon mielikuvituksellisempaa lavan kahvio tarjosi.

Oivallus on sekin, että ohjaaja Minna Pasi toteaa, että he lähtivät tekemään komediaa, mutta tajusivat sitten, että näytelmä kertookin saavuttamattomista satumaista ja menneistä onnen ajoista.

Ehkä ensi vuonna tai seuraavana saa taas enemmän onnea ja iloa, eikä tuhlaajapoika noin holtittomasti tuhlaa ja aiheuta itselleen ja toisille myös turhaa kärsimystä.

AK

Onnen maassa on paljon väkeä mukana.

Artikkelikuva: Pappi saa paatostaa ja kylän akat juoruta tämän kesän Kiurinvirran äärellä.

Jaa artikkeli: