Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Tšiȟka stunni romano tšimbaha!

 Eli mukavia hetkiä romanikielen parissa!

 Tšiȟko hylitiija! puoles­taan tarkoittaa: Hyvää lomaa! Nämä ja muita lauseita löytyy Opetushallituk­sen sivuilta. Kieltä voi halutes­saan opetella vaikka Romanien kansallispäivänä, jota vietetään 8. huhtikuuta eri maissa.

Suomessa romaneja on ol­lut jo yli 500 vuotta. Alkuun he kiersivät kärryillä ja reellä ky­lästä kylään. Naiset ja miehet tekivät erilaisia töitä maatalois­sa.

Miehet kävivät myös hevos­kauppaa markkinoilla. Roma­ninaiset myivät kylissä taitavas­ti virkkaamiaan pitsiliinoja ja -peittoja. Usein oltiin tien pääl­lä, mikä vaikeutti lapsien kou­lunkäyntiä.

Tiettävästi vuosien 1939- 1945 sotien aikana oli asepal­veluksessa ainakin 300 roma­nimiestä, joista vähintään 60 kaatui. Karjalasta romaneja läh­ti evakkoon esimerkiksi Viipu­rista.

Nykyään romanien haasteena on esimerkiksi työllistyminen. Koulua käyneistä romaneista 1950-luvulla päättötodistuksen sai vain 25 prosenttia. Tässä asiassa on tapahtunut suurta ke­hitystä.

Kansallispäivän lisäksi ro­maneilla on oma kansallislau­lu Gelem, gelem, joka tarkoit­taa ’Kuljen, kuljen’. Heillä on myös oma kansainvälinen kie­li. Kielen alkujuuret ovat Intian vanhoissa kielissä.

Eri maissa kielessä on kuiten­kin hieman eroja. Joitakin roma­nikielen alkuperäisiä sanoja ei enää muisteta. Kieleen on tullut uusia sanoja niiden maiden sa­nastoista, joiden läpi on vaellet­tu. Asuinmaa on myös vaikutta­nut kieleen.

Omaa valtiota romaneilla ei ole. Arvellaan, että romanit oli­sivat lähtöisin Intian alueelta ja vaeltaneet sieltä eri puolille maailmaa.

Vuonna 1971 Lontoossa pi­dettiin ensimmäinen kansainvä­linen romanikongressi. Silloin hyväksyttiin romanien lippu. Vuonna 1990 alettiin viettää kongressin avajaispäivää roma­nien kansallispäivänä.

Romanitaustaa on esimerkik­si Remu Aaltosella, Rainer Fri­manilla, Anneli Sarilla ja Marco Lundbergillä.

Romano Missio

Romaneihin liittyviä yhdis­tyksiä on erilaisia. Romano Missio ry. tekee yhteistyötä esi­merkiksi evankelis-luterilaisen kirkon ja kuntien kanssa. Yh­distyksen sivuilta löytyy tietoa romanien kulttuurista.

Elettäessä kiertävää elämää, on ollut pakko pyrkiä huoleh­timaan puhtaudesta mahdolli­simman hyvin. Tavoilla on yl­läpidetty sisäistä järjestystä ja yhtenäisyyttä.

Hygienia on korostunut, jotta sairastumisilta vältyttäisiin. Si­vustolla kerrotaan, ettei astioita laiteta lattialle, tai paikkoihin, joissa istutaan, tai kävellään.

Lattialta ei myöskään nosteta pöydälle mitään. Keittiön astia-pyyhkeet ja pöytäliinat pestään muusta pyykistä erillään.

Kun tytöstä kasvaa neitonen, hän yleensä pukeutuu perintei­seen romaniasuun. Se on merkki muille hänen aikuistumisestaan.

Häntä kohdellaan siitä lähtien aikuisena, ja hänellä on aikuisen oikeudet ja velvollisuudet.

Nainen päättää itse, käyttääkö romanipukua. Mikäli romani­nainen päättää olla pukeutumat­ta perinteiseen asuun, pukeutuu hän silti kunnioittavasti van­hempien romanien läsnä ollessa.

Romano Missio ry:n juuret ulottuvat vuoteen 1906. Oskari Jalkio laittoi alulle Mustalais­lähetyksen. Myöhemmin nimi vaihtui romanikieliseksi – Ro­mano Missioksi.

Yhdistyksen tehtävänä on toi­mia kristilliseltä arvopohjalta valtakunnallisena sosiaalialan, lastensuojelun, hengellisen työn, sekä koulutusalan palve­lujärjestönä romaniväestön kes­kuudessa.

Oskari Jalkio kohtasi eräänä kylmänä tammikuisena pakkas­päivänä ovesta sisään astuneen repaleisen ja vilusta värisevän pojan.

– Antakaa, hyvä herra, minul­le vanha takki. Minua paleltaa niin.

Oskari Jalkio harmistui kes­keytyksestä ja lähetti pojan matkoihinsa. Pelokkain silmin poika katsoi Jalkiota ja painui ovesta ulos.

Tunnettuaan piston sydämes­sään, Oskari juoksi pojan perään ja antoi hänelle takin.

Romanipojan kohtaaminen säilyi Oskarin mielessä pitkään. Kun passi Kiinaan jäi Jalkiolta saamatta, johti se romanilähe­tystyöhön. Helmi-vaimolla oli oma vaikutuksensa.

Janne Kousa

Kuva: Pixabay. Yksi tunnetuimpia romanihahmoja on traagisesti päättyvän Carmen-oopperan nimihenkilö. Georges Bizet’n säveltämä ooppera esitettiin Suomessakin jo 1889.

Jaa artikkeli: