fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Untuvaheinää

Helmihirssillä on useita nimiä, kuten helmisulkahirssi ja purppurasulkahirssi. Otsikkonimen ohessa on vielä nimi, joka viittaa sen kasvatukseen Afrikassa. Jääköön sanomatta, kun harva nimestä pitää.
Untuvaheinä on latinankieliseltä nimeltään Pennisetum glaucum. Helmihirssi on hirssin laajimmalti viljelty laji. Sen lajikkeita ovat esimerkiksi Purple Majesty, jonka lehdet ja röyhyt ovat purppuranpunaiset sekä Copper Prince, jolla on melko leveät lehdet.
Ilmeisesti laji on kotoisin Sahelin alueelta. Sieltä se on jatkanut kulkuaan muualle Afrikkaan ja Intiaan.
Maailman hirssintuotannosta on helmihirssiä suunnilleen puolet. Se pärjää olosuhteissa, joissa maaperä on kuivaa ja vähäravinteista. Lämpötilojen on hyvä nousta korkeiksi. Jos vehnä ja maissi eivät menesty, voi helmihirssi silti pärjätä. Osa helmihirssistä on koristekäyttöön. Proteiinia on 11,0 %, rasvaa 4,2 ja kuitua 8,5. Aivan höttöistä ei hirssi siis ole.
Euroopassa tunnetuin hirssilaji on viljahirssi, Panicum miliaceum. Sitä viljellään nykyisin lähinnä Intiassa ja Kiinassa. Ilmeisesti sitä kasvatettiin jopa Karjalankannaksella.
Gluteenittomana hirssi sopii keliaakikoille esimerkiksi puurona. Täytyy kuitenkin olla huolellinen, että lopputuote on varmasti gluteeniton. Hirssisuurimoiden kitkerän maun poistamiseksi niitä pestään useaan kertaan ennen käyttöä.
Hirssit ovat oikeastaan ryhmä paljassiemenisiä heiniä. Ne eivät muodosta yhtä taksonomista ryhmää. Joskus myös durra eli Sorghum bicolor luetaan niihin. Pienet ja pyöreät jyvät sekä vaatimattomat kasvuolosuhteet ovat yhteisiä tekijöitä.
JK
Kuva: Leipätiedotus ry

Jaa artikkeli: