Teija Järvenheimon isä jakoi aikanaan lapsilleen maita, jotta jokainen sai oman paikan Vuohijärveltä tai Suolajärveltä.
Tämä talo missä nyt olemme, on Teijan lapsuuden koti, joka siirtyi vanhempien kuoltua Teija veljelle. Teija sai talon häneltä perinnöksi vuonna 2019.
Veli Tuomo viihtyi talossa kesät ja talvet vastapainona Helsingin kaupunkiasunnolleen. Hän ei tehnyt suuria remontteja, mutta talon siirtyessä Teijan omistukseen, päätti hän tehdä siihen kerralla vähän perusteellisempaa remonttia.
Talo on haluttu säilyttää mahdollisimman samanlaisena, kuin se oli Teijan nuoruudessakin. Samoin Teijan tyttäret toivoivat mummolansa talon hengen säilyvän – ovathan he viettäneet lapsuutensa kesiä täällä. Uskomatonta, että talon alkuperäiset tapetit ovat vielä hyvässä kunnossa eikä näitä Teijan äidin ja isän valitsemia, mieluisia tapetteja tarvinnut vaihtaa.
Talossa on upeat lautalattiat, joiden väri vaihtuu huoneesta toiseen. Lattiat maalattiin remontin yhteydessä perinneväreillä.
Tupa lämpimäksi
Kun talo rakennettiin 1959-1960, tehtiin taloon öljylämmitys. Nyt patterit on uusittu ja käyttöön otettiin vesi-ilmalämpöpumppu. Se lämmittää talon oivasti ja pakkasen mennessä -25 asteeseen, siirtyy lämmitys sähkölle. Vesi-ilmalämpöpumpun ulkoinen yksikkö saatiin asennettua verannan alle piiloon.

Talon ikkunat avautuvat joka ilmansuuntaan. Olohuoneesta ja sen viereisestä huoneesta on näkymä Vuohijärven Kalsonlahteen. Rannassa on kaunis 50-luvun punainen perinnesauna ja iso veranta. Laituri penkkeineen on uusi. Teija on aina ollut valmis uimaretkelle. Hän ei pienenä osannut sanoa sanaa järvi, joten tyttö kajautti ulko-ovelta:
– Mie meen lärveen.
Sitten olikin jo kiire lähteä Teijan perään, kun tämä vilahti Vuohijärven rantaa kohti.
Lukioaikana Teijan työpöytä oli tämän huoneen ikkunan ääressä. Tämä kohta talossa on hänelle edelleen kovin rakas.
– Täysikuu kun mollotti läksyjä tehdessä, oli kiva katsella maisemaa.
Vanhaa kunnioittaen
Teija kuuluu Kalson kantasukuun, jonka talo on sijainnut aivan kivenheiton matkan päästä Teijan nykyisestä talosta harjun alapuolella. Se on tätä nykyä purettu pois. Se oli Teijalle kova paikka. Hänen oli vaikea kävellä paikan ohi, kun syntymä- ja varhaislapsuuden talo hävisi maisemasta.
Teija on tehnyt työuransa äidinkielen lehtorina Espoossa. Hänellä on edelleen omakotitalo Tapiolassa, jossa on pieni piha. Tyttäret perheineen ja ystäväpiiri sekä pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonta pitävät häntä Espoossakin.
– Kun on täältä kotoisin, haluaa, että myös siellä Espoossa on ruohoa mihin laskea varpaansa ulos tullessa.
Hän viettää kuitenkin paljon aikaansa Vuohijärven talossa, ja sen lähellä olevassa kesämökissään.
– Tänne on aina ollut ihana tulla takaisin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä voimakkaammin palaa tämän alueen ja suvun asioihin ja niitä arvostaa aina vaan enemmän.
Teija arvostaa äitinsä kädenjälkeä, joka lisäsi taloon hauskoja värikkäitä yksityiskohtia. Yhdessä makuuhuoneessa on iloisen väriset kattolistat ja seinissä näkyy saman sävyistä oranssia.
Huoneen seinällä on maanviljelijä ryijy, joka on ollut monissa häissä hääryijynä ja täälläkin on kauniit tapetit. Pöydän ääressä on isoäidin isän David Kalson, tekemä tuoli, jonka selkänojassa on upeita yksityiskohtia. Hänen tekemiään huonekaluja löytyy myös Helsingin Ateneumista. Ateneum osti Savon radan lakkautetuilta rautatieasemilta kuten Selänpäästä ”Kalson nikkariksi”nimetyn Davidin tuoleja ja penkkejä.

Eteisessä ja verannan seinissä on oman metsän puista tehty kaunis tervaleppäpaneli. Teija kertoo, että veranta on etenkin kesäisin suosittu paikka talossa. Siellä on rentouttavaa uppoutua nauttimaan kupillinen kahvia ja lukea päivän lehteä. Koko talossa on osattu hienosti yhdistää 60-luvun tyyli nykyaikaan. Vanhat huonekalut ja koriste-esineet ovat sulassa sovussa keskenään.
Tupakeittiössä vietetään paljon aikaa perheen kesken. Pöytä ja tuolit ovat Alatalosta, vanhasta Kalson kantatalosta. Keittiön kaapistot ovat alkuperäiset ja edelleen loistavassa kunnossa.
– Äitini oli kova leipomaan, ja pöydästä saa vedettyä auki leivonta-alustan.
Keittiöön on tuotu tiskikone ja nykyaikainen kahvinkeitin. Muuten kalustus on vanhempaa tyyliä ja keittiön kulmassa on edelleen käytössä oleva hella.
Alakertaan menevän portaikko on tehty lastenlasten väritoiveiden mukaisesti. Tapetti on 60-luvun taitteesta. Portaikossa on säilytetty Teijan isän tekemä kaide.

Alakerrassa on pieni tunnelmallinen sauna ja suihkutila. Kylpyhuoneen laatat ovat klassikkokokoa Pukkilan laatasta talon aikakauteen sopivasti. Tämäkin oli tietoinen valinta, jotta talossa pysyi sen rakennusajan mukainen tyyli. Nykyajan mukavuutena on lattialämmitys. Kesällä lämmitetään rantasaunaa. Alakerrassa on myös lämmitykseen liittyvä laitteisto.
Teija oli 13-vuotias, kun talo valmistui ja perhe pääsi muuttamaan nykyajan mukavuuksin varustettuun taloonsa. Täällä yhdistyy monen sukupolven kädenjälki. Nykyisin Teijan tyttärien lapset jättävät omat jälkensä. On legoja ja leluja, niin pitää ollakin. Talossa näkyy elämä.
– Meille ei tulisi kenellekään mieleen, että olisi tähän paikalle rakennettu uusi talo.
- Laura Parkko