Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Valkealan anagrammi

Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta 1835.

Lienee täysin sattumaa, että kaupunginosa Valkeala kääntyy sanaksi Kalevala kirjaimien paikkaa vaihtamalla.

Kätkeytyyhän Kalevalaan toki muutakin, kuten Turun kaupunginosa ja lähiö Vaala. Siinä sijamuodossa saa myös kelan.

Helmikuun viimeinen on useimpina vuosina Kalevalan päivä. Poikkeuksen tekevät toki karkausvuodet.

Suomalaisen kulttuurin päivä on toinen syy juhlaan 28. helmikuuta. Kalevala symbolisoi kansallisuutta, omaa kieltä ja kulttuuria.

Moni löytää nimensä Kalevalasta, jossa esiintyvät esimerkiksi Aino, Kyllikki, Tapio ja Ahti.

Kalevalan päivän juhlinnalla on jo pitkät juuret. Akateemisista piireistä juhlinta levisi.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti vuonna 1885 ensimmäisen yleisen Kalevala-juhlan.

Teos täytti tuolloin 50 vuotta. Elias Lönnrotin runonkeruumatkoilla kertyi aineistoa myös Kantelettareen.

Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835, eikä kestänyt kauaa kun siitä alettiin puhumaan suomalaisten kansalliseepoksena.

Elias Lönnrot kartutti runoja edelleen. Hän työstikin Kalevalasta uuden, laajemman version.

Yhtymäkohdat Valkealan seutuun eivät jää pelkästään anagrammiasiaan ja henkilönnimiin. Elias Lönnrot kävi nimittäin esimerkiksi Kuusalussa, josta löytyi Valkealan lukiolle paljon myöhemmin kummikoulu.

Sampo

Sampo on varmasti Kalevalan esineistä tunnetuin. Se on päässyt jopa Don Rosan ankkatarinoihin. Rikkauksia tuovan laitteen lahjoitti seppä Ilmarinen Pohjolan emännälle. Seppä kun halusi emännän tyttären puolisokseen.

Sammon omistajuus kelpaa vakavanhalle Väinämöisellekin. Niinpä hän ja Pohjolan emäntä Louhi kamppailevatkin tuosta mahtivempeleestä raivoisasti.

Kalevala on innoittanut monia taiteilijoita. Robert Wilhelm Ekmanin vanhempien kuoltua jäi perheeseen viisi orpoa, jotka sijoitettiin kasvatuskoteihin. Kalevalaan sijoittuvista teoksistaan Robert muistetaan etenkin Väinämöisen soitosta.

Vuoden 1860 maalaus kertoo alkumereen laskeutuneesta Ilmattaresta. Väinämöinen, Kalevalan suuri tietäjä on Ilmattaren poika.

Tuulen myötä Ilmatar tulee raskaaksi, joten isää on turha etsiä.

Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonta, 1893. 200 × 152 cm. Omistaja: Suomen valtio. Kuva: Kansallisgalleria

Kullervon kirous

Kullervolla on koettelemuksia, eikä hän itsekään mikään puhtoinen pulmunen ole. Akseli Gallen- Kallelan maalauksessa Kullervon kirous näkyy suuret voimat saaneen orvon suuttumus. Orjaksi myytynä Kullervo lähetetään paimeneksi metsään. Eväsleivässä on kuitenkin emännän ilkeilyn tuloksena kivi.

Kullervolla on isästä muistonaan vain puukko, joka katkeaa leipää leikatessa.

Raivostunut Kullervo ajaa paimenkarjan suohon. Uuden karjan hän kokoaa karhuista, susista ja ilveksistä.

Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirous, 1899. 184 × 102,5 cm. Omistaja: Suomen valtio / Museovirasto. Kuva: Kansallisgalleria.

Ilmatar

Robert Wilhelm Ekmanin Ilmattaresta heijastuu, että hän näki kalevalaisen maailman ihanteellisena kulta-aikana, jolloin suomalaisilla oli puhdas ja turmeltumaton näkemys luonnosta, moraalista ja uskonnosta.

Ekman valitsi kalevalaisen maailman kuvaustyylikseen uusklassisen, antiikin taidetta ihannoivan tyylin.

Teoksessa on tulkittu näkyvän myös ripaus ranskalaisen ja varsinkin italialaisen romantiikan taiteen ilmaisua.

Janne Kousa

Artikkelikuva: Robert Wilhelm Ekmanin Ilmatar, 1860. 79 × 111,5 cm. Omistaja: Suomen valtio. Kuva: Kansallisgalleria

Jaa artikkeli: