Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Valkealan Kolmisoihtu on reipas kuusikymppinen

Yrjönpäivänä 23.4.2022 tuli kuluneeksi tasan 60 vuotta lippukunnan pe­rustamisesta.

Valkealan Kolmisoihtu viet­ti Niinirannassa iltanuotion ää­ressä ikimuistoisen juhlahetken, josta he lähettävät kiitoksen kai­kille osallistujille! Ajoittain lähes hyisestä tuu­lesta huolimatta mukana oli noin sata juhlijaa.

Niklas Hämäläinen Niinirannassa ennen juhlan alkua.

 Ulkoilmassa Lappalan rannassa järjestetty ti­laisuus oli lämminhen­kinen hieman koleasta säästä huolimatta. Yksi juhlijoista oli Niklas Hämäläinen, joka on ollut partiossa mukana kahden vuoden ajan. Hän aloitti perhe­partiossa ja on nyt siirtynyt Su­denpentuihin.

– Siellä on leikitty, askarreltu ja syöty ruokaa. Kannattaa läh­teä partioon, Niklas sanoo.

Tilaisuuden juonsivat mallik­kaasti partiolaiset Saini ja Ven­ni. Kuten partiotoimintaan kuu­luu, sytytti Venni ensin nuotion. Tuuli antoi Vennille haastetta hommaan, mutta hän sai tietysti sen syttymään ensiyrittämällä.

Lippukunnanjohtaja Arto Hyvättinen astui areenalle, jos­sa odotti valtava lahjapaketti.

– En ole koskaan enne kuul­lut, että Partion järjestön pää­majasta olisi lähetetty lippukun­taan näin iso paketti, mikä me on saatu, Arto ihasteli.

Kysymys kuuluikin, ollaanko valmiita avaamaan lahja. Tähän partiolainen tietysti vastaa;

– Aina valmiina!

Minna Rämä ja Jenna Paa­janen ja Arto avasivat yhdessä valtavan lahjapaketin.

Lahjan mukana tulleessa kir­jeessä luki seuraavaa:

Arvoisa Kolmisoihdun juh­laväki. Haluamme esittää täältä päämajasta parhaimmat onnen­toivotukset 60 vuotta täyttävälle Kolmisoihdulle. Olemme pan­neet merkille, että lippukuntan­ne on viime vuosina kasvanut aivan huimasti, niin että teitä on jo tosi paljon. Ymmärrämme, että kaikenlaiset kipot, kupit, teltat ynnä muut jäävät helpos­ti pieneksi lippukunnan kasva­essa ja siksi lahjoitamme aivan ainutlaatuisen päämajamme valopäiden viimeisimmän älyn­väläyksen, nimittäin isonnusko­neen.”

Laite tulikin tarpeeseen. Eli­nalla oli solmunaruja, mutta suurempia kaivattiin tietysti. Naru syötettiin laitteen luukusta sisään ja ei mennyt kuin hetki, kun laite sylkäisi Elinalle valta­van köyden.

Seuraavaksi testattiin Hei­din juomapullon suurentamista. Partiolaiset käyvät pitkillä vael­luksilla, joten toki mukaan tar­vitaan paljon juomista. Pieni pullo sujautettiin ko­neen kitusiin, ja jo edellisellä testauksella todettu taika toimi uudelleen. Laitteesta putkahti ulos valtava juomapullo, josta juo koko lippukunta.

Ja mitä muuta partiolaiset tar­vitsevat. Tietysti kunnon reppua tai rinkkaa. Heljä-Siskolla oli pienen pieni reppu. Sinnehän ei mahdu, kuin tulitikut, joten kone oli edelleen tarpeen. Rumpujenpärinän saattelema­na laitteesta sinkosi ulos rinkka, joten tilanne on taas pelastettu.

Piia oli suunnittelemassa vaellukselle lähtöä. Hänellä oli valitettavasti vain pieni teltta, joka on vaellukselle kerrassaan liian pieni. Humps ja Piialle ko­neesta tipahti valtava telttapak­kaus.

Tero ei uskaltanut ottaa ris­kiä, että olisi antanut kitaransa koneen syvyyksiin. Kitara on seurakunnan, mutta kirkko­herra Arto Helle kyllä antoi kat­somosta luvan sen suurentami­seen. Tämä päätettiin kuitenkin jättää väliin, jotta ohjelman mu­siikki onnistuisi vielä tällä nor­maalin kokoisella kitaralla.

Arto totesi, että lippukunnas­sa on kyllä yksi ongelma. Vaik­ka partiossa on paljon hyviä joh­tajia, jotka tekevät hienoa työtä, niin välillä on haaste saada tar­peeksi tekeviä käsiä.

Apuun tuli vapaaehtoinen sudenpentu katsomosta. Veeti kömpi rohkeasti sisään isonnus­koneeseen. Ja ei aikaakaan, kun laitteesta tuli ”iso Veeti”. Hän oli kasvanut hetkessä partion­johtajaksi.

Kassavaje

Lippukunnassa välillä on pu­laa rahasta. Arto oli löytänyt lippukunnan kassasta 50 euron setelin. Ehkäpä se saataisiin suu­rennettua 500 euroksi, tai jopa 5000 euroksi.

Jos tämä onnistuisi, siirtyisi ensi kesän leiri Karibialle. Ko­neen mokoma söi setelin, mutta takaisin tuli vain muutama ko­likko. Leiri siis pidetään edel­leen alkuperäisessä kohteessa Kangaslammella.

Tästähän Arto suivaantui, kun kone näin teki vajetta lippukun­nan kassaan. Hän hermostui niin kovasti, että sylkäisi koh­ti konetta. Kone ystävällisesti palautti Arton lahjan ja tietysti suurennettuna. Arto sai päälleen kunnon vesisuihkun.

Tonttumerkkejä

Jenna tuli jakamaan tonttu­merkit adventtikalentereiden myynnissä ansioituneille. Jou­lukalenteri-kampanja on lippu­kunnan tärkein varainkeruukam­panja. Viime vuonna oli huikea tulos ja myytyjä kalentereita oli yhteensä 733.

Tonttumerkkien palkinnot ja­kautuivat kolmeen eri kategori­aan. 12 myydystä saa tonttumer­kin ja heitä olikin paljon. Heille annettiin tonttumerkit, jotka voi ommella partiopaitaan.

Myyjille huuto: Hyvä, kiva, bra. Antaa tulla lisää vaan.

Tonttumerkin ja partion tuubi­huivin saivat palkinnoksi henki­löt, joilla oli 20 myytyä kalen­teria tai enemmän. Huuto heille lähti Mikko Rämän johdolla. Uuden huudon nimi oli mootto­risipuli.

”Moottorisipuli, mahtava he­puli, tästä se lähtee, viisi tähtee”

Ahkerat adventtikalenterien myyjät palkittiin tonttumerkeil­lä, tuubihuivilla ja kuivapussil­la. Hopeiseen tonttumerkkiin yl­sivät Venni Lehmusmetsä (50 myytyä kalenteria) ja lippukun­nan tehokkain kalenterimyyjä Rocky Timperi (56 kalenteria).

Heille huudon tuli johtamaan taas Mikko, ja tämän uudem­pi huuto. Huudon nimi on viis kautta viis. ”Kova oli siis, viis kautta viis.”

Lippukunta jakoi muistami­sia. Ensimmäisenä käsittelyyn tuli Kolmisoihdun historiaa kä­sittelevä visailukilpailu, jonka voitti Pinja Ravantti.

Juhlassa jaettiin Elämäntai­val palkinto hyvin pitkästä ja poikkeuksellisesta työstä lippu­kunnan hyväksi. Ensimmäinen niistä meni Antero Korhoselle, joka on tehnyt pitkään työtä lip­pukunnassa.

Antero Korhonen onnitteli Valkealan Kolmisoihtua

Toinen samanlainen meni kämpän alueen omistajalle Hei­karin perheelle, jotka ovat vuo­sia tukeneet lippukunnan toi­mintaa.

– Olisi vaikea kuvitella mitä Kolmisoihtu olisi ilman kämp­pää ja kaikkea sitä mitä siellä on tehty ja koettu. Muistaminen toimitetaan jälkikäteen.

Muistamisia

Utin Pilvenveikot muistivat Kolmisoihtua: Myös Utin Pil­venveikoilla on juhlavuosi, sillä se täyttää 85 vuotta.

Jenni Ojala on entinen Kol­misoihtulainen ja nykyisin ensi­sijaisesti Rajan reipas, ja hän toi terveisiä Virolahdelta. Kaakkurilippukunnat halu­sivat yhteisesti muistaa Kol­misoihtua kirveen muodossa. Kuusankosken Metsänkävijät onnittelivat niin ikään lahjanaan kirves.

Onnittelut tuli myös Jaalan Jalopeuroilta, joilta lahjaksi saa­tiin upea pöytäversio kolmisoih­dusta.

Antero Korhonen tietää mitä partiolaiset tarvitsevat.

– Olen havainnut vuosien var­rella, että kahvin keitto on aika tärkeä ja kahvi on ajatusten liik­keelle panevat voima.

Siksipä Antero ojensikin lip­pukunnalle uuden pannun ja pa­ketin kahvia. Pullarahat on lai­tettu lippukunnan tilille.

Väliajalla nautittiin kahvia, mehua, täytekakkua ja makka­raa. Tämän jälkeen ohjelma jat­kui ryhmien omilla ohjelmilla ja esityksillä.

Muita palkittuja:

Uudenmaan partiopiirin rau­taisella ansiomerkillä palkittiin Jenna Paajanen, Piia Lampi­la ja Tero Kajander. Pronssi­sen ansiomerkin saivat Minna Rämä ja Arto Hyvättinen.

Mikko Rämälle kiinnitettiin Suomen Partiolaisten pronssi­nen ansiomitali kiitokseksi pit­käaikaisesta ja ansiokkaasta partiotoiminnasta.

Ansiomerkkejä oli jakamas­sa lippukunnan sihteeri Veeti Rämä ja pitkäaikainen lippu­kunnanjohtaja Antsa Korho­nen.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: