fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Valkealassa asuu mestaritekijä

TV-vinkeissä oli edellisessä lehdessä mainittu ohjelma, jossa on mukana valkealalainen mestari. Hän ei saa paljastaa, kuinka kauan pysyy kisassa mukana. Jos ei ole vielä huomannut Mestaritekijä-ohjelmaa, kannattaa etsiä ainakin ensimmäistä jaksoa.

Esa Lindroos on sitoutunut vaitioloon. Hän sai kertoa vain perheelle ja työnantajalle, jotta kaksi viikkoa pitäisi varata kilpailuun. Kun mainokset Mestaritekijä-ohjelmasta alkoivat pyöriä, sai kertoa olevansa siinä mukana. Vasta ohjelman edetessä aukeaa lupa kertoa eri jaksoista ja niissä onnistumisesta.
Kun ennen edellä olevaa selostusta kysyn, pääsikö Esa pitkälle, ilmekään ei paljasta mitään. Sen verran hän voi kertoa, että ensimmäinen jakso meni enemmän kuin hyvin. Hän sai ensimmäisen Mestaritekijä-kangasmerkin voittamalla mestaritehtävän.
Malli on sama kuin ohjelmassa Koko Suomi leipoo. Ensin on noin tunti aikaa tehdä pikapuhde. Ensimmäisellä kerralla se oli käsinukke. Sitäpä ei metallista tai koneopilla tehdäkään, mutta hyvin Esa pärjäsi. Varsinaisessa mestaritehtävässä sai käyttää itselleen ominaisia materiaaleja ja välineitä. Aikaakin oli enemmän. Esa teki taidokkaimmat nimikoidut taulunkehykset. Niiden piti vielä kuvastaa itseä.
Suurin osa tehtävistä oli kilpailijoille tiedossa etukäteen, ja tarvittavista muistakin taidoista sai vihjeitä. Ohjelman suurin haaste on joutuminen epämukavuusalueelle.
– Ohjelma tehtiin Bilnäsin ruukissa loppukesällä. Kaksi viikkoa joka päivä aamusta iltaan tehtiin hommia, Esa paljastaa. Suurin osa oli odottelua, kuten kuvatessa yleensä. Ohjelma tulee TV5:ltä keskiviikkoisin kahdeksalta. Lisäksi tulee uusintoja eri kanavilta, ja D-playn kautta voi hakea omaan katseluaikaan. Ilmaiseksi pystyy katsomaan vanhoja jaksoja.

Esa Lindroos on aina hyväntuulisena mukana Mestaritekijä-ohjelmassa, jonka ensimmäinen esityskerta on keskiviikkoisin. Näillä käsillä syntyy kotioloissakin monenlaista. Päätäkin tarvitaan, kun ei rutiinia pääse kertymään, vaan haaste on joka kerran uusi.

Oma traktori

Esa Lindroosin omakotitalon pihalla on selkeimmin esillä ja käytössä aikuisen ajettavaksi sopiva puutarhatraktori.
– Kymmenisen vuotta sitten oli järkyttävän luminen talvi. Kun yhden talven tein lumitöitä käsin, päätin, ettei koskaan enää, Esa kuvaa.
Kevään ja kesän mittaan hän keräili osia. Kaverin auto oli mennyt lunastuskuntoon. Siitä hän sai moottorin, vaihteiston ja muitakin osia. Sen ympärille piti hitsata runko. Kesälomalle lähtiessä Esa alkoi rakentaa. Joulun aikaan hän pääsi auraamaan pihan omatekemällä traktorilla.
– Puuta sillä on haettu metsästä ja mökin pihaa lanailtu. Päätarkoitus on yhä lumenajo, Esa kertoo. Paino ilman kuskia on jotakin 400 ja 500 kilon väliltä, joten kovin raskaisiin töihin traktori ei kykene.
Auton moottori takaa hyvän kiihtyvyyden. Se on jopa niin hyvä, että vain osaavimmat kuskit ovat varoitusten jälkeen saaneet kokeilla. Vauhtia piti hillitä. Etuvetoautosta Esa otti vaihdelaatikon, josta hitsasi tasauspyörästön lukkoon. Vaihdelaatikon vetoakselista hän teki kardaanin ja yhdisti sen takavetoauton perään. Lopputulos oli noin kolmannes tavallisen auton välityksestä.
Huippunopeus on luokkaa 60 km/h. Sen verran on kuitenkin väljiä osia, että kolmenkympin jälkeen kuskista tulee matkustaja.
– Kannattaa siis ajaa nätisti, Esa naurahtaa. Hän ajaa pääsääntöisesti tyhjäkäynnillä, ykkösellä ja peruutusvaihteella.

Läppärin akuista puretuista kennoista koostamansa voimalähteen Esa on tehnyt sähköautoa varten. Jos se onnistuu, sillä viiletetään hääajo.

Lapsille myös

Kun poika katseli isää ajamassa traktoriaan, hän halusi oman. Pitihän se rakentaa. Lähtöajatus oli vain jokin avomallinen traktori.
Malliksi sattui valikoitumaan Zetor 25. Piti vain pienentää mittoja pojalle sopivaksi. Hieman alkuperäinen malli leveni päältä ajettavan ruohonleikkurin moottorin vaatiman tilan vuoksi.
Malli määritti lopullisen muodon ja värityksen.
Esa kertoo, että aikuinenkin pystyy ajamaan lasten traktoreita. Se tekikin hommasta tarkkaa. Omalla kengällään hän mittasi, että jalka mahtuisi tuohon, jos hivenen saisi jotakin siirrettyä. Suurin haaste on ollut pitää mitoitus kuitenkin lähellä alkuperäistä mallia. Raidevälit ja rengaskoot onnistuivat täydellisesti.
Tytölle valmistui pinkki traktori vasta viime keväänä. Viimeistään Hello Kitty katon sisäpinnassa kertoo, kenelle tämä ajopeli kuuluu.
Esalla on ollut pitkään tapana osallistua omilla härveleillään Paukepäiville. Niiltä hän sai idean tytön traktoriin. Eräs nainen oli oman traktorinsa maalannut pinkiksi.
Koska kyseessä oli Kubota-mallinen kiinteistötraktori, saadut mitat täytyi vain jakaa kahdella. Näin lopputulos vastasi ulkonäöltään alkuperäistä.
Pinkin moottori on puutarhajyrsimestä. Työ lähti liikkeelle luovuttajaosien purkamisesta ja uudelleen järjestämisestä.
Itse asiassa Esa päätyi ohjelmaan pinkin traktorin avulla. Hän oli ottanut sen rakentamisesta kuvia sekä videoita ja laittanut niitä nähtäville Tee se itse -palstoille. Tuottajalta tuli viesti, voisiko hän hakea ohjelmaan. Kutsu tuli ensin haastatteluun ja sitten mukaan ohjelmaan.
Esa kertoo, että kukaan ei ole kysellyt häntä tekemään suurempaa traktoriaan vastaavaa, mutta pieniä on moni kysynyt, kun lapset ovat messuilla tai markkinoilla päässeet niitä koeajamaan.
– Valitettavasti ulkoisia töitä ei vielä oteta vastaan, kun on omiakin lapsia vielä jonossa odottamassa omaa ajokkiaan, Esa pahoittelee.
Viimeksi pienet traktorit olivat mukana kuun puolivälissä Valkealan markkinoilla.

Romut käyttöön

Esa Lindroos on romuna saanut tai halvalla ostanut melkein kaiken, mitä hän on koneisiin tai muihin rakenteluihin tarvinnut. Traktorikuvioiset takapyörät hän on joutunut ostamaan ihan uutena. Pinkin traktorin ikkunat hän teki polykarbonaattilevystä, joka sekin on uutena ostettu. Muuten käytössä on ollut paljon vanhojen autojen konepeltejä, mönkijän pakoputkea ja muuta osaa, jota on kuhunkin laitteeseen saanut sopimaan.
Autotallissa Esalla on eristetty työtila. Varsinaiselta ammatiltaan hän on LVI-suunnittelija. Ammattikoulussa hän kävi ilmastointiasentajan linjan. Pellin taivuttelusta tuli tuttua vähän myös työn kautta. Innostus rakentamiseen alkoi jo yläasteikäisenä, kun hän ensimmäisen kerran oppi hitsaamaan.

Mäkiautosta kaljakoriin

Ensimmäinen rakennuskohde aikanaan olivat mäkiautot, joihin Esa sovitteli veljensä kanssa ruohonleikkurin tai mopon moottoria. Pääosin ensimmäiset tekeleet on tullut hajotettua myöhempiin töihin materiaaliksi, mutta kotitalon navetan takaa Elimäeltä voi vielä jotain hahmotusta löytyä.
Ajopeleistä erikoisin on ollut päältä ajettava kaljakori. PV-foorumin tuplapäivillä Pieksämäen lentokentällä Esa on sillä ajanut kiihdytyskilpailuja. Viimeisenä kahtena vuonna Esa on voittanut kaljakoriluokan. Ensimmäinen ei ollut yhtä kunniakas, kun kova kilpakumppani unohti tankata. Toinen voitto tuli hienosti ohituksella ennen maalia.
Esa kertoo, että ajatus kaljakoriajosta on kotoisin Saksasta, jossa vielä suomalaistakin koria kapeammilla härveleillä ajetaan ihan mikroautoradalla. Meno on todella hurjaa, kun moottoritkin on otettu mikroautoista.
Esa tunnustaa, että Suomessa ei lajissa ole kovin laaja osanotto, mutta saavutus voitto silti on. Säännöt ovat ankarat. Niin moottorin kuin kaiken muunkin pitää mahtua kaljakorin sisään. Maavara saa olla enintään kolme senttiä, eli pyörätkin ovat pääosin korin sisällä. Se tekee ajopelistä kiikkerän.
Pystyy kaljakoriautoon silti viilaamaan lisätehoja. Esa sai kovan loppunopeuden, vähän yli 40 kilometriä tunnissa. Esa onnistui sijoittamaan kaljakoriin moottorin minimönkijästä, kun muut käyttävät sahojen moottoreita.
Kun koria ajetaan päällä istumalla, jalat harallaan ilmassa, on vauhti melkoinen. Esa käyttää kypärän lisäksi ajotakkia, -hanskoja ja -housuja, jotka suojaisivat jonkin verran, jos kaatuisi.

Perheelle

Seuraava ajoneuvokohde on sähkötoiminen Tardis, jonka joku voi tuntea Doctor Whon ajopelinä brittiläisessä sarjassa. Läppärin akusta purettuja kennoja Esa on kasannut voimanlähteeksi. Tarkoitus on päätyä katulailliseen sähköajoneuvoon.
Sähköpyörätuolia vastaavaan ajoneuvoon olisi tarkoitus saada tilaa kahdelle, sillä päämäärä on käyttää sitä ensimmäisen kerran omissa häissä. Kun Esa miettii, miten se onnistuu, kun pohjan pinta-ala on rajoitettu, totean, että morsianhan on sopivaa ottaa syliin. Tosin se voi haastaa ajamista.
Esa itsekin odottaa mielenkiinnolla, millainen ajopelistä tulee. Hän arvelee, että siitä tulee ainakin sopiva Animeconiin tai muuhun Cosplay-tapahtumaan.
Emännyksen Esa kertoo odottelevan, ilmeisesti ajopeliä enemmän, oman jukeboksin valmistumista. Tarvikkeiden hakukin on vielä kesken. Kuoret ja levynvaihtaja ainakin puuttuvat. Vahvistimet on jo valmiina.
Esan periaate on käyttää tässäkin pikemmin aikaa kuin rahaa. Tavoitteena on boksi, jossa näkyy, kun robotti nostaa cd-levyn soimaan.
Kun huomioidaan, että perhe tarvitsee myös aikaa, Esan elämään ei kovin muita harrastuksia mahdu. Rakentamisen lisäksi hän lähinnä kuvaa rakentamista ja julkaisee projektikertomuksia videoineen omalla YouTube kanavallaan, joka löytyy nimimerkin DjEzgo84 takaa. Joku voi niistä saada hyviä vinkkejä.
Esa kiittelee, että alan foorumeilla hän saa itsekin jopa nopeita vastauksia täsmäkysymyksiin. Yleensä vastaus tulee heti, viimeistään seuraavana päivänä.
Jos joku alan mestari ei satu olemaan paikalla, muut antavat vinkkejä, keltä kysyä. Sähköpostejaan useimmat lukevat säännöllisesti reissussakin.
• A&SK

Talvella vähemmällä käytöllä, pihan perällä ovat tytön pinkki kiinteistötraktori ja pojan vihreä Zetor.

Artikkelikuva: Esa Lindroos auraa kotipihan lumet ensimmäisellä tekemällään traktorilla.

Jaa artikkeli: