fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Valkealasta maailmalle, Anni Sirviö

Iloinen ja ihanan hymyileväinen Anni Sirviö tavoitettiin etäyhteydellä Australiasta, asuntovaunun viereltä, kertomaan kuulumisia.

Anni Sirviö, omaa sukua Pätäri, muutti perheensä kanssa Valkealan Niinistöön Annin ollessa kuudennella luokalla. Koulua Anni kävi Valkealassa yläasteen loppuun saakka, vaikka yhdeksännen luokan keväällä he muuttivatkin Myllykoskelle.

Anni Sirviö asui Valkealassa pitkään.

Valkealassa vapaa-aikaa vietettiin ystävien kanssa puistoissa ja bussipysäkeillä, oli sää mikä tahansa.
– Valkealatalon nuorisotiloissa lähes asuin. Siellä oltiin aina sulkemisaikaan asti, Anni nauraa.
Annilla on lämpimät ja hieman romanttisetkin muistot Valkealasta. Nuoruusvuodet olivat merkityksellistä aikaa. Annilla on säilynyt paljon ystäviä Valkealasta tähän päivään asti. Anni toteaa, että on paljon haastavampaa luoda aikuisena syviä ystävyyssuhteita. On eletty elämää ja on niin paljon historiaa, mitä pitäisi käydä ensin läpi. Valkealan vanhat kaverit ymmärtävät Annia ilman selityksiä. Välimatkaa on tuhansia kilometrejä, mutta se ei onneksi nykymaailmassa ole ongelma.
– Meillä on edelleen oma Valkealan tyttöjen jengi, joka on pysynyt koossa yläasteelta asti, Anni iloitsee.

Kun Anni asui vielä Suomessa, kokoontui tyttöporukka ainakin pari kertaa vuodessa pitämään saunailtaa, tai viettämään muuten aikaa yhdessä.
–Niitä päiviä on todella kova ikävä. Raastaa oikein sydäntä, kun olisi ihana nähdä kaikkia vanhoja, hyviä ystäviä, Anni murehtii.


Helsingistä Australiaan
Anni muutti 16-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan meikkaajaksi ja kampaajaksi. Hän ehti välissä au-pairiksi Itävaltaan ja parikymppisenä hän asui vuoden New Yorkissa. Anni kertoo, että hänellä on aina ollut esiintymisvietti vahvana. Koulussakin oli hieman vaikeuksia pysyä paikallaan. Anni joutui hieman opettajien silmätikuksi, ja oli omien sanojensa mukaan ehkä vähän ”pahis”.
– Se oli sitä omaa rauhattomuutta, mitä minussa on edelleen, eli pysyn liikkeessä. Onneksi puoliso on samanlainen. Olemme molemmat reissaajia ja rauhattomia sieluja. Aina minä olen ollut vähän tämmöinen, Anni nauraa.


Miehensä Fredun Anni tapasi Helsingissä Koffin puistossa Annin 31-vuotissyntymäpäivillä. He viettävät helmikuussa 10-vuotishääpäivää. Fredun ja Annin perheeseen kuuluvat 7- ja 9-vuotiaat tytöt. Annilla on myös 19-vuotias poika, joka asuu Suomessa.
– Nyt on ollut todella vaikeata, kun ei olla päästy häntä näkemään. Poika on normaalisti käynyt usein Australiassa luonamme ja viettänyt täällä kanssamme pidempiäkin aikoja, Anni suree.

Anni ja Fredu Sirviö viettävät helmikuussa 2021 10-vuotis hääpäiväänsä.

Molemmat tytöt harrastavat jujitsua ja ovat lajin Euroopan mestareita. Seitsemänvuotias Miila on myös Australian mestari. Lisäksi tytöt ovat monien osavaltioiden mestareita, ja tyttöjen kanssa onkin käyty ahkerasti kisamatkoilla.
Fredu on entinen ammattilumilautailija, josta kumpuaa hänen avoimuutensa reissaamiselle. Pariskunnalle tuli viisi vuotta sitten tunne, että maailmaa on nähtävä lisää. Heillä ei ollut asuntolainaa, lapset olivat pieniä, joten otettiin esiin maailmankartta. Päätettiin lähteä Australiaan.
–Meillä kävi hyvä tuuri, sillä Australiaan on todella vaikea saada viisumia. Me lähdimme neljän matkalaukun ja lasten kanssa joulukuussa 2016 kohti Australiaa, Anni kertoo.


Asuntovaunulla kulkien
Perhe asui Sydneyssä neljä vuotta. Kun maaliskuussa 2020 tuli ensimmäiset ”lockdownit”, lapset siirtyivät kotikouluun. Anni ja Fredu alkoivat kaivata taas liikkeelle.
–Saimme taas päähänpiston ja hommasimme asuntovaunun. Meidän omaisuutemme pakattiin varastokonttiin, hypättiin auton kyytiin ja lähdettiin matkaan. Täällä on niin paljon nähtävää ja lapset oppivat hirmuisesti asioita, kun päästään näkemään tätä maata, Anni kertoo.

Sirviön perheen tämän hetkinen koti kulkee kätevästi mukana.


Reissun päällä perhe on ollut nyt noin neljä kuukautta. Matkalle ei ole sovittu päättymispäivää, tai tiettyä päätepistettä. Eteenpäin mennään niin kauan, kun hyvältä tuntuu. Haastattelua tehdessä he olivat Queenslandin osavaltiossa Poonassa, Australian itärannikolla. Tarkoituksena Sirviön perheellä oli kiertää Australia ympäri, mutta nyt se on hieman hankalaa koronarajoitusten vuoksi. Pisimmillään yhdessä paikassa he ovat olleet kuukauden verran. Nyt on tavoitteena etsiä paikka, jossa vietetään taas vähän pidempi aika.
– Kiirehän meillä ei ole. Nyt ei ole mahdollista tehdä Big Lapia, niin kuin täällä sanotaan, Anni toteaa.


Big Lap tarkoittaa Australian roadtrippiä, jossa kierretään koko maan ympäri. Kovin ylös pohjoiseen ei kannata tällä hetkellä mennä, sillä siellä on todella kuuma. Lisäksi siellä on rankka myrsky- ja sadekausi menossa. Anni kertoo asuntoautoelämän olevan mukavaa. Asuntoautossa asuessa pääsee hienoihin paikkoihin ja ympäristö vaihtuu koko ajan. On aina uusi alue, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Sekä Annin, että Fredun työt vaativat nettiyhteyden ja työtä voi tehdä paikasta riippumatta. Australiassa ei tosin ole niin kattava internetin infrastruktuuri kuin Suomessa. Välillä kuitenkin joudutaan miettimään, miten yhteydet toimivat, sillä Anni tekee paljon livevalmennuksia netin välityksellä.


Perheen arki asuntovaunussa on periaatteessa hyvinkin normaalia, vaikka ympäristö vaihtuukin usein. Aamulla heräillään ja lapset leikkivät hetken omia leikkejään. Anni ja Fredu tekevät hetken työtehtäviään. Päivällä lapset skeittaavat skeittipuistossa, tehdään ruokaa, käydään kalassa ja ehkä uidaan. Illalla tehdään taas lisää töitä. Annin perheellä ei ole televisiota. He eivät halua altistaa lapsiaan televisiossa näkyvälle lietsonnalle, eikä edes mainoksille. Nekin vaikuttavat Annin mielestä ihmisten ajatteluun. Hän haluaa, että ollaan läsnä, osana ympäristöä ja luontoa.


Mukavat australialaiset
Aikaero Suomen ja Australian välillä on melkoinen. Australia kulkee yhdeksän tuntia edellä Suomen aikaa.
– Aikavyöhyke kun on eri, niin illat ovat meillä aika työpainotteisia. Työ on joustavaa, mutta kokoaikaista, jotta voimme olla läsnä meidän asiakkaillemme, Anni kertoo.

Sirviön perhe nauttii olostaan merenrannalla.

Lapset ovat tällä hetkellä kesälomalla. Koulu alkaa taas tammikuun lopussa ja sitten aletaan tekemään kotikoulussa koulutehtäviä. Kotikoulu on sujunut heillä oikein hyvin. Perhe ei ole palaamassa takaisin Sydneyhyn, vaan yhtenä missiona on etsiä uutta kotipaikkaa. Jos löytyy paikka, johon perhe tykästyy, saattaa siitä tulla heidän uusi kotikaupunkinsa. Anni näkee australialaisissa samaa suoruutta, kuin suomalaisissa. Australialaiset ovat ystävällisiä ja huomioonottavia, mutta samalla todella taitavia smalltalkissa. Tunnet tai et, niin kadulla tervehditään vastaantulijaa.
– Reissatessa tietysti tapaa paljon uusia ihmisiä, mutta suomalaisena en jaksa olla jatkuvasti sosiaalinen. En mene heti haastelemaan naapureille, vaan tykkään olla myös omissa oloissani, Anni toteaa.


Kohti hyvinvointia
Anni rakensi ensin menestyksekkään uran kampaajana ja meikkaajana. Hän teki paljon töitä muodin parissa ja televisio-ohjelmiin. Se ei kuitenkaan antanut Annille merkityksellistä oloa. Anni ei kokenut työtään niin antoisaksi, kuin mitä nykyinen työ on. Annilla on ollut aina todella vahva halu ihmisten auttamiseen. Hän harmittelee, kuinka ihmiset usein syyllistyvät soimaamaan itseään, jos ei kaikki suju täydellisesti.
– Nyt pääsen konkreettisesti auttamaan ihmisiä voimaan paremmin. Se sisältää todella paljon erilaisten uskomusten rikkomista ja voimaannuttamista videoiden välityksellä. Puhun ihmisille ja kerron henkilökohtaisesti heille asioista. Olen läsnä. Kun on hankalaa, motivoin pysymään suunnitelmassa, uskomaan itseensä ja luopumaan ennakkoluuloista, tai vaikka itseinhoisesta puheesta, Anni kertoo.


Annilla oli nuorena terveyshaasteita. Anni muutti nuorena omilleen, eikä osannut syödä oikein. Hän söi paljon hampurilaisia ja muuta roskaruokaa. Sitten alkoi kertyä todella paljon ylipainoa, tuli vaikeat suolisto-ongelmat, selkäkivut ja mieli oli matalana. Se oli haastavaa aikaa parikymppiselle naiselle. Anni koetti löytää apua. Hän ramppasi lääkäreillä selvittämässä, mikä vatsassa on, kun on niin kipeä. Kivut olivat niin kovia, että ne ajoittain invalidisoivat Annin. Lääkärit ohjeistivat syömään lisää ruisleipää ja kuituja. Silloin Annille tuli ensimmäinen ahaa-elämys. Ruokavaliohan se on mikä vaikuttaa enemmän, kuin mikään muu.
– Silloin minua alkoi kiinnostamaan ravintoasiat. Kokeilin monia eri juttuja. Olin vegaani, raakaruokailija, kuuluin Painonvartijoihin, olin gluteeniton, sokeriton, kaiketon. Kaikkea on siis kokeiltu. Olin jojolaihduttamisen mestari ja kärsin todella paljon suolistovaivoista, Anni kertoo.


Annilla oli ylipainoa, joka vaikutti myös mielialaan. Hän oli koko ajan väsynyt.
– Sitten mulle riitti! Totesin, että ratkaisun avaimet ovat minun omissa käsissäni. Tiesin, että ongelmat johtuvat ruoasta ja minun pitää vain selvittää, miten itse ratkaisen tämän ongelman, Anni toteaa.

Anni opiskeli hyvinvointivalmentajaksi. Hän alkoi putsata omaa ruokavaliotaan. Perinteisen ruoka-ympyrän, tai kaikettomien ruokavalioiden noudattaminen ei tuonut hänelle apua. Ensin Anni meni paleoruokavaliolle, joka auttoi kyllä vähän. Noin viisi vuotta sitten hän kokeili ketogeenistä ruokavaliota ja se oli siinä! Vatsavaivat loppuivat ja paino normalisoitui.
– Se oli hallelujaa ja enkelikuorofiilis, että tässä on minulle ratkaisu ylipaino-ongelmaan, alakuloisuuteen, ja myös suolistovaivoihin, Anni iloitsee.

Koska Anni oli jo valmiiksi hyvinvointivalmentaja ja hänellä oli kova palo auttaa myös muita, halusi hän kertoa ihmisille ketogeenisestä ruokavaliosta. Keto Kickstart on Annin ja Fredun yhteinen yritys ja se on perustettu kolme vuotta sitten. Yrityksen nettisivuilla sanotaan, että Keto Kickstart on hyvinvointiseikkailu, jonka tavoitteena on karistaa kiloja ja saada avaimet hyvinvointiin ketogeenisen ruokavalion avulla. Kun Anni ja Fredu perustivat firmansa, ei Suomessa kukaan vielä puhunut ketosta mitään. Siihen aikaan ei Suomessa ollut vielä muita ketovalmennuksia. Anni yllättyi itsekin, kuinka ketogeenisestä ruokavaliosta tuli trendi.
– Työtä on tehty paljon ja olemme antaneet sille kaikkemme. Kun asia on intohimo, niin ei se edes tunnu työltä. Piti vain tehdä kahdenkymmenen vuoden kierros kauneus- ja muotimaailmassa. Olen ollut todella tyytyväinen, että en luovuttanut haasteiden edessä, vaan jatkoin vastauksen etsimistä, Anni toteaa.

Jaa artikkeli: