Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Värien juhlaa

Tirvalainen monitaitaja Riina Pasi oli mukana Kouvolan Taidepolulla.

Puolitoista vuotta sitten Riina Pasi osallistui intui­tiivisen maalauksen kurs­sille. Sieltä lähti innostus maa­laamiseen.

–Tästä on kiittäminen nuori­soseuraa, joka kurssin järjesti Tirvalla, Riina kertoo.

Maalaaminen aloitettiin jät­tämällä huomiotta lähes kaikki, mitä maalaamisesta oli opetet­tu. Taidetta tehtiin tunteella. Se tuntui Riinasta vapauttavalta.

– Se oli helpompaa, kuin että olisi opastus ja tiukat ohjesään­nöt, että näin sekoitetaan värejä ja teknistä osaamista. Toki sel­lainenkin kiinnostaa, mutta täs­tä oli tosi kiva lähteä liikkeelle, Riina miettii.

Maalaaminen onkin miele­kästä aloittaa lapsenomaisella innolla liikaa miettimättä. Taide saa olla millaista vaan. Jokai­nen tekijä päättää itse, mikä on omassa taiteessa oikein.

Riina Pasi

 Riina Pasi on ensimmäinen valkealalainen uudessa sarjassamme – Taitajat. Tiedätkö sinä jonkun alan taitajan? Kertooko joku mukaansatempaavia tarinoita, onko joku taitava käsitöissä, tai laulaako kuin enkeli? Vinkkaa valkealalainen taitaja [email protected], tai soita numeroon p. 040 619 0931

Riinaa maalaa kotona keittiönpöydän ääressä.

– Odottelen, että piharaken­nus valmistuu, niin voin siirtää maalausprojektit sinne. Leikki­sästi kutsun sitä jo nyt minun ateljeekseni. Joku muu saattaa kutsua sitä nukkuma-aitaksi, Riina nauraa.

Välillä Riina on tuotteliaam­pi, välillä maalaamiseen tulee pieniä taukoja.

– Jos menee tovi, etten ole päässyt maalaaman, tulee ihan himo päästä canvasin ääreen si­vellin kädessä. Tällaisessa kii­reisessä arjessa niitä vapaa-ai­koja ei hirveästi ole, mutta sitä yrittää löytää aina vähän aikaa maalaamiseen.

Riina maalaa akryyliväreil­lä. Hänen työnsä ovat usein abs-trakteja ja niissä on kaunii­ta voimakkaita värejä. Hänellä uusi teos lähteekin usein liik­keelle juuri väreistä hyvinkin intuitiivisesti.

– Joskus tauluun alkaa muo­dostua selkeästi jotain, niin sit­ten mennään sen mukaan. Usein ne ovat kuitenkin hyvinkin abs-trakteja.

Välillä tauluun päätyy vaikka lintuja lentelemään abstraktien kuvioiden sekaan. Tänä vuonna Taidepolun teemana oli Game Art, joten sinne Riinan viemien taulujen pelilliset elementit oli­vat tietoisia ratkaisuja.

Kuplia

Riinan tauluissa toistuu usein pyöreä muoto.

– Pyöreä muoto on miellyt­tävä. Siinä on jotain iloisuutta. Mulle tulee usein kuplia taului­hin, kuplivaa iloa. Olen mietti­nyt, että vaihtuuko teema jos­kus, vai tuleeko se multa aina luontevasti.

Riinalla taulut valmistuvat usein parissa päivässä. Hän sy­ventyy työhön todella intensii­visesti.

– Teen taulun ja sitten se roik­kuu kodin seinällä vähän aikaa. Saatan päättää, että taulu kai­paa vielä jotain lisää, ja otan sen alas seinältä. Sitten vaan jatkan sitä.

Riina ei osaa nimetä lempi­väriään, vaan se vaihtuu omien tunnetilojen mukaan.

– Kun aloitin, tauluni olivat paljon synkempiä. Nyt ne ovat iloisemman värisiä.

Riina kertoo olleensa puoli­toista vuotta sitten romahdus­pisteessä.

– Luulen, että sillä on aika paljon tekemistä myös näiden värimaailmojen kanssa.

Riina käyttää maalatessaan erilaisia siveltimiä, sieniä ja pa­lettiveitsiä ja usein myös omia sormiaan.

Tällä hetkellä taulut ovat näh­tävillä pääasiallisesti Riinan oman kodin seinillä. Hänellä on valmiita tauluja varastossa, ja hän vaihtaa niitä seinälle, jos siltä tuntuu.

– Muutamat tauluista ovat menneet omasta mielestäni ihan pieleen. Jatkotyöstämällä niistä onkin tullut ihan hauskoja. On­neksi en antanut niiden kohdalla periksi.

Maalaaminen on Riinalle ehdottomasti mindfullnessia. Usein on vaikea keskittyä tähän hetkeen. Aivot työstävät jo päi­vän muita tehtäviä.

– Maalatessa ei voi olla mis­sään muualla, kuin siinä hetkes­sä. Joskus se on myös eräänlais­ta tunteidenkäsittelyä.

Taidepolku oli Riinalle en­simmäinen taidenäyttely, minne hän vei omia töitään näytille. Ei ole poissuljettu ajatus, että jos­kus toisenkin kerran hän veisi taulujaan näyttelyyn.

– Olihan tämä aika jännit­tävää. Se, että joku tituleeraa taiteilijaksi, pisti haukkomaan henkeä, että ketä tässä oikein tarkoitetaan, Riina nauraa.

  • Teksti: Laura Parkko
  • Kuvat: Riina Pasi
Jaa artikkeli: