fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Värikiven luokse

Niivermäen luonnonsuojelualue on helposti saavutettavissa. Samalla kertaa voi asioida kaupungilla. Kierros on parisen kilometriä, joten paljoa ei tarvitse aikaa varata, että ehtii nähdä monenlaista.

Melko pian kävelijä vaikuttuu metsäluonnon moninaisuudesta. Niivermäki on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kunhan sää suosii. Sateella en sinne lähtisi liukastumisriskin takia.

Vapun jälkitunnelmissa Niivermäellä oli parkkipaikka täynnä. Taavitsaisen ja Marttilan perhe oli käynyt kerran aikaisemminkin. Valkealassa asuva perhe kulutti päivää luonnonhelmassa. Näkötornilla käynnin jälkeen he istahtivat syömään eväitä. Poikkeuksellisena keväänä he ovat ulkoilleet mahdollisimman paljon, pihalla ja metsikössä.

Niivermäellä voi kävellä ja lumen tullessa hiihtää. Sateella ja pakkasella on noudatettava pitkospuilla erityistä varovaisuutta. Lahopuita pitää tuulella varoa. Näkyvää huojuntaa oli toukokuun retkipäivänäkin.

Liikkumiseen on valmiit polku-urat. Syksyn tullessa Niivermäellä voi sienestää ja marjastaa. Niivermäellä ei saa tehdä avotulta. Moottoriajoneuvot eivät ole sallittuja. Paikat pidetään siisteinä ja rakenteet ehjinä. Selvää on myös se, ettei luontoa saa vahingoittaa eikä eläimiä häiritä. Tähän liittyy myös se, että koirat tulee lain mukaan pitää kiinni pesimäaikaan eli maaliskuun alusta 19. elokuuta asti.

Portaat kertovat korkeuseroista.
Siellä täällä on kaatuneita puita. Tämä on varmastikin ollut polulla, kun on katkottu. Luonto saa hoitaa loput.
Hajoava puu luo monenlaisia näkymiä.
Näkötornista huomaa alueen laajuutta.

Vanhan metsän lumoa

Alueen maisemaa ja liikennettä muutti huomattavasti Kuusankosken ja Kouvolan kaupungin yhdistäneen Kuusaantien rakentaminen 1950-luvulla. 1950-luvun jälkeen on metsä saanut varttua luonnollisesti.

Niivermäen luonnonsuojelualueen omistaa kaupunki. Alue perustettiin ELY-keskuksen päätöksellä heinäkuussa 2013 METSO-ohjelman myötä. Lyhenne viittaa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan. Niivermäki kuuluu pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosaan, siis eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen.

Metsän noin 30 hehtaarin alueelle mahtuu metsäisiä kallioita, jyrkänteitä ja louhikkoja. Monimuotoisuutta lisäävät lahopuut sekä kookkaat ja iäkkäät lehtipuut. Korpin kierroksella tulee tutuksi erilaisia asioita. Ennen kierrosta Kaarne-korppi kannustaa asianmukaiseen toimimiseen. Jos jaksaa kantaa eväänsä ja tavaransa mukanaan, jaksaa kyllä varmasti myös kantaa takaisin kaiken, mitä ei ole matkalla syönyt. Mukanahan sekin tosin kulkee.

Useat kaatuneet puut kertovat heinäkuussa 2014 riehuneesta Helena-myrskystä. Polut pidetään auki, mutta runkoja ei korjata pois. Niivermäellä on naavapartaisia kuusia. Lahoavia puita peittää sammal. Kun myrskyt ja tuholaiset kaatavat puita, tulee uusille puille kasvuaukkoja. Suomessa vanhat metsät kätkevät sisäänsä yli kolmanneksen uhanalaisista metsälajeista.

Rapakivi on Kymenlaakson maakuntakivi. Täällä kallioperä on lähes pelkästään sitä. Rapakivi dokumentoitiin Suomessa ensimmäisenä. Siksi suomalainen nimi on laajalta käytössä. Saksalaiset käyttävät nimitystä Der Rapakiwi.

Haavalla on paljon kavereita. Näistä lähes 1000 eliölajista noin 120 on haavasta riippuvaisia. Tikat nakuttavat mieluusti pesäkolonsa haapaan. Niiden lähdettyä muuttaa koloon toinen lintu, usein liito-orava tai lepakkokin. Haavalla herkuttelevat hirvet ja jänikset. Harva haapa on pystyssä vielä yli satavuotiaana. Juurakko voi kuitenkin olla tuhansiakin vuosia iältään. Saunassa haapaa suositaan laudepuuna. Sen lämmönjohtavuus on nimittäin heikko.

Puun lahoaminen kestää oman aikansa ja tarjoaa elämän monille lajeille. Hyönteiset käyvät puun kimppuun mekaanisesti. Sienet ja ja mikrobit lahottavat puuta kemiallisesti entsyymeillä.

Niivermäessä on havaittu arka erämaalintu korppi, vaatelias mustapääkerttu, varttuneiden kuusimetsien varpuspöllö ja muita lajeja.

Kasvistossa on esimerkiksi valkovuokkoa ja kalliokieloa.

JK

Taavitsaisen ja Marttilan perhe viihtyy luonnossa.
Luonnolla on lupa irrottaa kuorta sen minkä ehtii.
Puro tuo oman lisänsä Niivermäen luontoon.
Luonto maalaa kiveä.
Juuriston täytyy olla vahva, jotta puu pysyisi pystyssä.
Mikäköhän tämän puunkappaleen tarina on?

Jaa artikkeli: