fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Vehreää viihtyisyyttä ja hyötyä

Valkealassa on kaksi viehättävää rajakylää. Kannuskoski ja Verla ovat erityisen houkuttelevia kesällä.

Niitä yhdistävät pahviteollisuus ja virta. Verlassa keskityimme maailmanperintökohteeksi päätyneen tehdasmiljöön puutarhaan, joka  kokonaisuudessaan sijaitsee Jaalan puolella jokea. 

Patruunan pytingin kulmalta lähti 18.7.2018 kierros puutarhuri Pirkko Koskisen johdolla. Mukana kierroksella oli myös kolme lähinaapuria ja kesätyöntekijää. Timo Pukkila sekä pojat Teemu ja Tuomas avustivat puiston hoidossa. Kierroksella he sekä kertoivat puiston hoidosta että keräsivät itselleen lisätietoa, jota ei arjen aherruksen lomassa tule puhuttua. 

Muuten kierrokselle osallistuvien joukko oli sopivan runsas. Laitamilla alkoi kuuleminen jo kärsiä, mutta tarpeeksi lähelle pääsi, jos halusi tarkasti seurata puiston mennyttä ja nykytilaa.  
 

Koristekasveja 


Kierros sinänsä ei ole kovin pitkä, sillä puisto sijoittuu kaikkineen tien ja tehtaan väliin. Kerrottavaa on kuitenkin paljon niin puiston kuin sen kasvien historiasta. 

Liikkeelle lähdetään patruunan puistosta, joka tehtaan toiminnan aikaan oli suojainen. Patruunan pytingin sisäpiha oli aidattu syreeniaidanteella ja istutuksilla. Patruuna saattoi seurata työskentelyä kuorimon suuntaan, mutta perhe sai pihassa oleskella rauhassa. 

– Pytingin etupihalla kasvoivat aikaisemmin kanadantuijat jotka tilanpuutteen vuoksi korvattiin 1990-luvulla pilarituijilla. Ne pitävät kapean muotonsa. Pytingin sisäpihalla kasvaa vielä kaksi 1900-luvun alkupuolella istutettua kanadantuijaa, Pirkko kertoo.
Pytingin paraatipuoli ja sisäpiha on tehty oletettavasti heti pytingin valmistumisen jälkeen 1885. Puisto on perustettu vuonna 1898 pytingin tornimaisen laajennusosan valmistuttua. 

Makasiinirakennuksen vieressä kasvaa 1900-luvun alussa istutettu manzurianjalopähkinä sekä noin 1940-luvulta oleva pähkinäpensas. Pytingin puiston vanhimmalla vaahteralla keittiön portaiden vieressä on ikää yli sata vuotta kuten myös puiston harmaakuusilla sekä koskenrannan lehmuksilla.

Myös kukkapenkin kultapallot ja villiviini ovat vanhaa perua. Villiviinin ei enää anneta kasvaa rakennukseen, koska se pilaisi maalin. Se saa kiertää vain kivijalkaa. 

Komeimpina kukkivat kyläläisten lahjoittamat daaliat eli joriinit. Vanhimmat daaliat ovat 80 vuotta vanhaa kantaa.

Pirkko kertoo, että koristekasvit yleistyivät työläiskotien pihoihin vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Perhekunnilla oli tehdasalueen reunamilla omia palstoja perunan ja vihannesten viljelyyn. 

Pihapiireissä kasvoi myös marjapensaita sekä omena- ja luumupuita. Hyötypuutarhat olivat elannon kannalta tärkeitä. 

Lajivalikoima oli 1800-luvun lopulla suuri. Nyt Pirkko laskee lajeja olevan noin 60. 
Puutarha on elänyt sekä puutarhaa hoitavien että säiden mukaan. 1950-luvulla kukkainsinööriksi kutsuttu Nils Lindblom oli tarkka siitä, että nurmikko oli rikkaruohoton. Hänen aikanaan perennapenkeissä kasvoi keväisin paljon sipulikukkia, joista vielä joitakin on tallella. 

Vuoden 2015 märkä syksy ja maan jäätyminen ilman suojaavaa lumipeitettä hävittivät kuitenkin suuren osan vanhoja ja uusia sipulikukkia.

Puutarhan erikoisuus on keltavuokko, joka on jo lopettanut kukintansa. Ukonhattu, leimut ja syyspäivänsilmät koristavat pytingin penkkejä vielä pitkälle syksyyn. Koristeomenapuita ja pensaskärhöjä sekä esimerkiksi rusoliljaa voi nykyisin ihailla. 

Koristepuutarhassa oli aiemmin myös omenapuita. Pytingin rappuja koristivat kesäkukka-astiat, jotka vaativat jatkuvaa kastelua. 
 

Kasvimaalta satoa 

Patruunoiden aikaan tuotiin maito Ojaselan kartanosta. Muuten pyrittiin pitkälti vielä läheisempään omavaraisuuteen. 

Vielä näkyvissä olevan uittoradan tuntumassa sijaitsi viistokattoinen kasvihuone. Siinä kasvatettiin niin patruunan kasvimaan kuin puutarhan kesäkukkien taimet.

– Viljelykasvivalikoimasta ei ole varmaa kirjallista tietoa mutta olettaisin että  yleisimmät juurekset ja peruna sekä maustekasvit löytyivät patruunan kasvimaalta. 
Puotien paikalla sijaitsivat aikanaan tallit, joista saatiin lantaa kasvimaan lämpölavoihin. 

Kasvimaa oli monipuolinen ennen tehtaan sulkemista. Sieltä saatiin erityisesti patruunan pöytään niin porkkanat, palsternakat, kirvelit, hajuherneet, köynnöspinaatit kuin piparjuuret. 

Esimerkiksi nykyisin harvinaista maa-artisokkaa on viljelty Suomessa ennen perunaa. Pirkko arvelee, että sitä ovat voineet Verlan mökkiläisetkin kasvattaa, mutta faktatietoa hän ei ole löytänyt.

Pirkko arvelee, että Verlassa yleisesti kasvava viljelykarkulainen eli ukkomansikka olisi tullut Verlaan koristekasviksi. Hän muisteli, että sen olisi Pehr Kalm tuonut Pohjois-Amerikasta Suomeen joskus 1600- tai 1700-luvulla. Tuolloin tehtiin kasvinkeruumatkoja ja löydettiin myös uusia viljelykasveja.

Patruunan kasvimaa sijaitsi nykyisen kasvimaan paikalla vaikkakin suurempana. Nykyisin kasvimaalla kasvaa vanhaa kantaa olevat raparperi ja piparjuuri.  

Viljelyä on puotien alapuolella elvytetty uusin lajikkein. Työntekijät voivat kasvimaan anteja käyttää. Osa kuivataan talven varalle. 

Nykyisin viljeltävät perunalajikkeet on saatu Pekka Lehdolta Inginmaalta. 
Valikoimaan kuuluu nyt esimerkiksi lipstikkaa, punarevonhäntää ja ranskalaista lehtipersiljaa, jonka Pirkko toteaa olevan parhaita yrttejä. Sitä voi ruukussakin kasvattaa.

Omenapuita

Kierroksen päättyminen venyy, sillä monella on kysyttävää. Erityisesti kiinnostavat omenapuut. 

Pirkko kertoo kysyjälle opiskelleensa myös varttamista, vaikka ei sitä omaksi vahvuusalaksi koekaan. Vanhoihin runkoihin voi varttaa eri lajit yhdistäviä perheomenapuita. Esimerkiksi antonovkassa on erityisen vahvat juuret, joten se sopii hyvin perheomenapuun rungoksi. 

He Timon kanssa kaatoivat vanhimman omenapuun ja toivovat, että siitä lähtee luonnostaan vielä uutta kasvamaan. On se ennenkin onnistunut. 

Teksti: Auli Kousa
Kuvat: Auli ja Seppo Kousa 

Jaa artikkeli: