Valkealalainen Venni Lehmusmetsä ilmoittautui vuoden alussa omatoimisesti partioon.
Venni Lehmusmetsän hyvä kaveri oli ollut partiossa jo pitkään. Kun hän meni 7.-luokalle, myös siellä oli kavereita, jotka olivat partiolaisia. Siitä syttyi kipinä myös Vennille lähteä kokeilemaan partiota uutena harrastuksena.
– Kun menin partioon, pääsimme viettämään paljon aikaa myös yhdessä vapaa-ajalla kavereiden kanssa.
Venniä huvitti kavereiden kertomus partiokisoista, jossa he eksyivät metsään.
– Minäkin haluan etsiä tietä metsässä kolme tuntia, Venni virnistää.
Partiosta on löytynyt heti uusia kavereita, ja Venni on tullut entistä paremmiksi kavereiksi niiden kanssa, joita tunsi jo aikaisemmin.
Venni aloitti harrastuksen tämän vuoden alussa ja oli nyt lähdössä ensimmäistä kertaa partion järjestämälle Lapin leirille. Siellä vaelletaan yhteensä 60 km matka. Tarkoituksena on edetä 6-14 km päivässä.
Juttelimme Vennin kanssa ennen leirille lähtöä. Valmistelut on aloitettu jo hyvissä ajoin ja paljon tavaraa on pitänyt hankkia vaellusta varten. Leiriä varten on hommattu makuualusta, puhallettava tyyny, istuinalusta, pussi ruokailuvälineille ja otsalamppu. Alussa hankittavaa on enemmän, mutta samoilla välineillä voikin sitten retkeillä pitkän aikaa.
– Leiri kuulostaa todella kivalta. Ehkä vähän jännittää, jos ei jaksakaan kävellä ja väsähtää kesken vaelluksen.
Venni ei ole koskaan aikaisemmin ollut Lapissa.
– Odotan, että näen siistejä paikkoja. Luvattiin, että mennään hienoille näköalapaikoille, missä on jyrkkä pudotus.
Toimittajaa kävi ajatuskin huimaamaan, mutta Venni osasi ohjeistaa.
– Katsoo vaan kauemmas, niin ei ole hätää. Ei kannata katsoa alaspäin.
Leirille
Koulu on jo alkanut ja Lapin leiri on takana päin. Menin uudestaan tapaamaan Venniä ja kyselemään kuulumiset.
Lähtö Lapin leirille Hetta-Pallakselle oli kuuden aikaan aamulla Valkealan Seurakuntakeskukselta. Matkaa taitettiin bussilla. Osa torkkui, jotkut pelailivat puhelimellaan ja rupatellivat mukavia.
Perille päästiin turvallisesti. Osa leiriläisistä ei lähtenyt vaellukselle. Päiväleiriläiset olivat majoittautuneina samassa paikassa koko viikon ajan. Vaellukselle lähti yhteensä kahdeksan henkilöä, joista kaksi oli ohjaajia. Siellä nukuttiin joko erämökeissä, tai teltoissa.
Venni oli yksi vaellukselle lähteneistä. Leirille ostetut kengät osoittautuivat maastoon oikein sopiviksi. Aika paljon leiriä varten ostettuja tavaroita jäi käyttämättä. Vaelluksen ajaksi rinkasta jätettiin pois kaikki ylimääräinen, ettei ole turhaa painolastia.
Ensimmäisenä päivänä kuljettiin 15 km, ja toisena päivänä 14 km. Venni oli vaelluksella puoleen väliin asti mukana, ja siirtyi siitä takaisin päiväleiriin toisen vaelluskaverin kanssa. Loppumatka olisi ollut vielä 26 km.
– Ei ehkä kuulosta hirmuiselta matkalta, mutta se on sellaista maastoa, että kyllä se ihan tarpeeksi rankkaa oli. Siinä mentiin kuitenkin tunturia ylös pitkiä matkoja, Venni kertoo.
Pimeää ei ollut missään vaiheessa. Reitti kulki kivisiä polkuja tuntureilla. Maasto oli Vennin mukaan melko helppokulkuista. Korkeammalla oli välillä isoja kiviä, joiden yli piti kiivetä.
–Aika siistiä oli. Eka päivä oli sumuista ja sateista, niin ei näkynyt maisemia. Muuten oli hyvä ilma.
Mieleen jäi pari erityistä paikkaa.
– Oli hienoa, kun pääsin vaellusretkeltä määränpäähän. Se oli kiva rentoutumispaikka. Toinen pysähdyspaikka vaelluksella oli nimeltään Hietajärvi, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Siellä oli hienot kalliot reunoissa ja pieni hiekkaranta.
Tuntureilla tuuli sen verran, ettei ötököitä haitaksi asti ollut. Iltaisin pidettiin hyttysverkkoa, mutta muuten eivät hyttyset häirinneet.
Teltassa oli Vennin mielestä kiva nukkua. Se on hänelle jo tuttua puuhaa, kun kesäisin yöt pääasiallisesti menevät kotipihan teltassa veljien kanssa.
Päiväleirillä
Yhtenä päivänä tehtiin päiväretki Leville.
– Siellä mentiin hissillä ylös ja tutkittiin infotauluja, joissa kerrottiin esimerkiksi sateenkaarista ja revontulista.
Leiriläiset kävivät tutustumassa myös Pallas-hotelliin.
– Siellä oli iso parkkipaikka, jossa oli kesyjä poroja. Jotkut antoivat silittää, ja jotkut alkoivat murisemaan, jos meni lähelle.
Yhtenä päivänä pidettiin olympialaiset. Kaikkien mökkien piti keksiä kaksi lajia, joista otettiin kisaan yksi, tai molemmat.
– Meidän mökkiläiset keksivät piiloleikin. Siinä yksi mökkijoukkue menee piiloon ja muut etsivät heitä. Ja kun löysi jonkun, piti mennä myös sinne piiloon. Se, kuka oli pisimpään piilossa, voitti. Me ehdimme pelata vain yhden kierroksen, sillä kävi ilmi, että minä olen aika huono etsimään.
Iltaisin pelattiin lentopalloa omilla säännöillä, kun kukaan ei oikein muistanut, miten viralliset säännöt menevät. Kun loputkin vaeltajat tulivat takaisin, paistettiin yhdessä lettuja, ja viimeisenä iltana syötiin pannukakkua muistellen samalla mennyttä viikkoa.
Päiväleirissä oli myös vapaata aikaa ja silloin sai oikeastaan tehdä mitä huvittaa. Piti vaan muistaa käydä välillä syömässä. Venni ja kaverit leikittivät leirin nuorinta osallistujaa. Pieni 3-vuotias sulatti Venninkin sydämen.
– Leirillä oli rento meininki. Parhaiten leiriltä jäi mieleen kiva porukka.
- Laura Parkko
