Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Vennin uusi harrastus on partio

Valkealalainen Venni Lehmusmetsä ilmoittautui vuoden alussa omatoimisesti partioon.

Venni Lehmusmet­sän hyvä kaveri oli ol­lut partiossa jo pitkään. Kun hän meni 7.-luokalle, myös siellä oli kavereita, jotka olivat partiolaisia. Siitä syttyi kipinä myös Vennille lähteä kokeile­maan partiota uutena harrastuk­sena.

– Kun menin partioon, pää­simme viettämään paljon aikaa myös yhdessä vapaa-ajalla ka­vereiden kanssa.

Venniä huvitti kavereiden ker­tomus partiokisoista, jossa he eksyivät metsään.

– Minäkin haluan etsiä tietä metsässä kolme tuntia, Venni virnistää.

Partiosta on löytynyt heti uu­sia kavereita, ja Venni on tullut entistä paremmiksi kavereiksi niiden kanssa, joita tunsi jo ai­kaisemmin.

Venni aloitti harrastuksen tä­män vuoden alussa ja oli nyt lähdössä ensimmäistä kertaa partion järjestämälle Lapin lei­rille. Siellä vaelletaan yhteensä 60 km matka. Tarkoituksena on edetä 6-14 km päivässä.

Juttelimme Vennin kanssa en­nen leirille lähtöä. Valmistelut on aloitettu jo hyvissä ajoin ja paljon tavaraa on pitänyt hank­kia vaellusta varten. Leiriä var­ten on hommattu makuualusta, puhallettava tyyny, istuinalusta, pussi ruokailuvälineille ja otsa­lamppu. Alussa hankittavaa on enemmän, mutta samoilla väli­neillä voikin sitten retkeillä pit­kän aikaa.

– Leiri kuulostaa todella ki­valta. Ehkä vähän jännittää, jos ei jaksakaan kävellä ja väsähtää kesken vaelluksen.

Venni ei ole koskaan aikai­semmin ollut Lapissa.

– Odotan, että näen siistejä paikkoja. Luvattiin, että men­nään hienoille näköalapaikoille, missä on jyrkkä pudotus.

Toimittajaa kävi ajatuskin huimaamaan, mutta Venni osasi ohjeistaa.

– Katsoo vaan kauemmas, niin ei ole hätää. Ei kannata kat­soa alaspäin.

Leirille

Koulu on jo alkanut ja La­pin leiri on takana päin. Menin uudestaan tapaamaan Venniä ja kyselemään kuulumiset.

Lähtö Lapin leirille Hetta-Pallakselle oli kuuden aikaan aamulla Valkealan Seurakunta­keskukselta. Matkaa taitettiin bussilla. Osa torkkui, jotkut pe­lailivat puhelimellaan ja rupa­tellivat mukavia.

Perille päästiin turvallisesti. Osa leiriläisistä ei lähtenyt vael­lukselle. Päiväleiriläiset olivat majoittautuneina samassa pai­kassa koko viikon ajan. Vaelluk­selle lähti yhteensä kahdeksan henkilöä, joista kaksi oli ohjaa­jia. Siellä nukuttiin joko erämö­keissä, tai teltoissa.

Venni oli yksi vaellukselle lähteneistä. Leirille ostetut ken­gät osoittautuivat maastoon oi­kein sopiviksi. Aika paljon lei­riä varten ostettuja tavaroita jäi käyttämättä. Vaelluksen ajaksi rinkasta jätettiin pois kaikki yli­määräinen, ettei ole turhaa pai­nolastia.

Venni näki odottamiaan hienoja maisemia. Kuva: Venni Lehmusmetsä.

Ensimmäisenä päivänä kuljet­tiin 15 km, ja toisena päivänä 14 km. Venni oli vaelluksella puo­leen väliin asti mukana, ja siirtyi siitä takaisin päiväleiriin toisen vaelluskaverin kanssa. Loppu­matka olisi ollut vielä 26 km.

– Ei ehkä kuulosta hirmuisel­ta matkalta, mutta se on sellaista maastoa, että kyllä se ihan tar­peeksi rankkaa oli. Siinä men­tiin kuitenkin tunturia ylös pit­kiä matkoja, Venni kertoo.

Pimeää ei ollut missään vai­heessa. Reitti kulki kivisiä pol­kuja tuntureilla. Maasto oli Vennin mukaan melko helppo­kulkuista. Korkeammalla oli välillä isoja kiviä, joiden yli piti kiivetä.

–Aika siistiä oli. Eka päivä oli sumuista ja sateista, niin ei näkynyt maisemia. Muuten oli hyvä ilma.

Mieleen jäi pari erityistä paik­kaa.

– Oli hienoa, kun pääsin vael­lusretkeltä määränpäähän. Se oli kiva rentoutumispaikka. Toinen pysähdyspaikka vaelluksella oli nimeltään Hietajärvi, Pallas-Yl­lästunturin kansallispuistossa. Siellä oli hienot kalliot reunois­sa ja pieni hiekkaranta.

Tuntureilla tuuli sen verran, ettei ötököitä haitaksi asti ollut. Iltaisin pidettiin hyttysverkkoa, mutta muuten eivät hyttyset häi­rinneet.

Teltassa oli Vennin mielestä kiva nukkua. Se on hänelle jo tuttua puuhaa, kun kesäisin yöt pääasiallisesti menevät kotipi­han teltassa veljien kanssa.

Päiväleirillä

Yhtenä päivänä tehtiin päivä­retki Leville.

– Siellä mentiin hissillä ylös ja tutkittiin infotauluja, joissa kerrottiin esimerkiksi sateen­kaarista ja revontulista.

Leiriläiset kävivät tutustu­massa myös Pallas-hotelliin.

– Siellä oli iso parkkipaikka, jossa oli kesyjä poroja. Jotkut antoivat silittää, ja jotkut alkoi­vat murisemaan, jos meni lähel­le.

Kuva: Venni Lehmusmetsä

Yhtenä päivänä pidettiin olympialaiset. Kaikkien mökki­en piti keksiä kaksi lajia, joista otettiin kisaan yksi, tai molem­mat.

– Meidän mökkiläiset keksi­vät piiloleikin. Siinä yksi mök­kijoukkue menee piiloon ja muut etsivät heitä. Ja kun löysi jonkun, piti mennä myös sinne piiloon. Se, kuka oli pisimpään piilossa, voitti. Me ehdimme pe­lata vain yhden kierroksen, sil­lä kävi ilmi, että minä olen aika huono etsimään.

Iltaisin pelattiin lentopalloa omilla säännöillä, kun kukaan ei oikein muistanut, miten viral­liset säännöt menevät. Kun lo­putkin vaeltajat tulivat takaisin, paistettiin yhdessä lettuja, ja viimeisenä iltana syötiin pannu­kakkua muistellen samalla men­nyttä viikkoa.

Päiväleirissä oli myös vapaa­ta aikaa ja silloin sai oikeastaan tehdä mitä huvittaa. Piti vaan muistaa käydä välillä syömässä. Venni ja kaverit leikittivät lei­rin nuorinta osallistujaa. Pieni 3-vuotias sulatti Venninkin sy­dämen.

– Leirillä oli rento meinin­ki. Parhaiten leiriltä jäi mieleen kiva porukka.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: