fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Vesistöjä suojelemaan

Metsätalouden vesiensuojelun teemailta käsitteli pääkirjastolla Rapojärvi-Haukkajärveä ja Lappalanjärveä. 30. lokakuuta kuulijoita oli auditoriossa kolmisenkymmentä.

Maltti metsänhoidossa – valtti vesienhoidossa -hankkeen esitteli Miina Fagerlund (artikkelikuvassa), Kymijoen vesi ja ympäristö ry:stä. Hän selvitti myös vesistöjen tilaa ja vedenlaatua. Metsätalouden vesiensuojelusta luennoi Kati Pihkala Suomen metsäkeskuksesta. Metsänhoitoyhdistys Kymenlaaksosta puheenvuoron piti Mila Kaasinen.
Vesihanke
Hankkeen toteuttavat Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Suomen metsäkeskus Kaakkoinen palvelualue sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Hankkeen budjetti on yhteensä 336 510 euroa. Sen rahoittavat Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto ja Suomen metsäkeskus. Hanke alkoi toukokuussa 2017 ja loppuu ensi helmikuussa.
Hankkeella pyritään ehkäisemään tehostuvan metsätalouden vaikutuksia arvokkaisiin, lähes luonnontilaisiin vesistöihin. Niiden tilan heikkenemistä pyritään torjumaan. Maanomistajien, metsäalan toimijoiden ja vesiensuojelun asiantuntijoiden tietämystä metsätalouden vesiensuojelumenetelmistä lisätään. Tavoitteena on myös saada nykyaikaiset vesiensuojelumenetelmät pysyvästi osaksi metsätaloustoimenpiteitä.

Valkealan vesistöjä

Miina Fagerlund esitteli Rapojärvi-Haukkajärven ja Lappalanjärven tilaa. Kerrostuneisuuskausilla saattaa happi kulua loppuun syvänteistä. Rapojärvellä hapen taso on ollut pääosin riittävä. Haukka- ja Lappalanjärvillä happi kuluu usein vähiin etenkin kesäkerrostuneisuuskaudella. Kun happea on riittämiin, sitoutuu fosfori pohjasedimenttiin. Jos happi kuluu syvänteestä loppuun, on vaarana että fosforia vapautuu sedimentistä vesipatsaaseen.
Syvännealueen pintavedessä kasviplanktonin määrä on mainituissa järvissä vähintään hyvällä tasolla. Veden ruskeuteen vaikuttavat etenkin humus ja rauta. 2000-luvun alun jälkeen väriarvot ovat kohonneet etenkin Rapo- ja Haukkajärvessä. Myös Lappalanjärvessä on huomattu aikaisempaa korkeampia arvoja.
Veden orgaaninen aine eli humus on lisääntynyt. Sen pitoisuudet ovat Rapo-ja Haukkajärvellä kohonneet selvästi. Lappalanjärvellä pitoisuudet ovat kohonneet 90-luvulta. Maaperän routakauden pituus on lyhentynyt, hapan laskeuma vähentynyt ja maankäyttö muuttunut.
Rapojärvi-Haukkajärvi on luokiteltu erinomaiseen ekologiseen tilaan. Haukkajärven vedenlaatu on kuitenkin hieman Rapojärveä heikompi. Lappalanjärvi puolestaan on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan. Järvessä oli selvästi enemmän ravinteita 70–80-luvuilla.
Kemiallinen tila on huonompi kuin hyvä. Syynä ovat palonestoaineet. Rapo- ja Haukkajärvellä vaikuttavat myös kalan elohopeapitoisuudet. Määrä on vähäinen. Elohopea on aika yleinen ongelma Suomessa. Se kertyy yleensä kaloihin ja ravintoverkossa eteenpäin. Järvien veden väriluvut ja orgaanisen aineen määrä ovat kohonneet ja näkösyvyydet heikentyneet 2000-luvulla.

Metsätalouden vesiensuojelu

Kati Pihkala kertoi metsätalouden vesistökuormituksen olevan tyypiltään hajakuormitusta. Kuormitusta tulee myös luonnontilaisista metsistä ja soilta. Kuormitusta on erilaista. Ravinnekuormitusta ovat pääasiassa fosfori ja typpi. Sen lisäksi kiintoaineet, metallit, happamuus ja humus kuormittavat vesistöjä.
Metsätalouden keskimääräinen osuus Suomen vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta on noin 5 % ja -typpikuormituksesta n. 8 %. Kiintoaine- ja humuskuormitus on ravinnekuormitusta merkittävämpi vesistöjen tilaan vaikuttava tekijä.
Metsätaloudessa vesistöä kuormittavat metsänkäsittely turvemailla, kunnostusojitus, uudistushakkuut, metsänuudistaminen, metsänkäsittely kivennäismailla, uudistushakkuut, maanmuokkaus, puunkorjuun maastovauriot, lannoitus vesistöjen äärellä tai vesiä johdettaessa.
Toimenpiteiden ajoittaminen ja suunnittelu ovat tärkeitä. Maanmuokkaus ei saa ulottua rantaan asti, vaan on jätettävä suojakaista. Muokkausjäljen suunnan täytyy olla rinteen vastainen. Voimakas maanmuokkaus lisää kiintoaineen huuhtoumaa.
Laikutus sopii ohutkunttaisille, karkeille moreenimaille, äestys puolestaan ohutkunttaisille, keskikarkeille moreenimaille. Laikutus-mätästys sopii melko paksukunttaisillekin, keskikarkeille ja hienolajitteisille routiville maapohjille. Ojitus-mätästystä käytetään ainoastaan veden vaivaamilla ja soistuneilla mailla.
Ojat eivät saa johtaa suoraan vesistöön. Ojituksen pitää olla kannattavaa ja sen tarve on arvioitava. Kunnostusojitus kannattaa sovittaa hakkuiden sekä metsänhoitotoimenpiteiden yhteyteen.
Lannoitukset on toteutettava niin, ettei lannoitetta joudu vesistöihin ja ojiin. Turvemailla käytetään PK-lannoitetta, johon on lisätty rautaa fosforin huuhtoutumisen estämiseksi, tai hyvälaatuista puuntuhkaa. Tärkeillä pohjavesialueilla ei lannoiteta, ellei ELY:ltä ole erityislupaa. Lannoitus tulee tehdä ainoastaan sulan maan aikana, tuhkaa lukuun ottamatta.
Rantametsien hakkuissa tulee jättää suojakaista. Vesistöjen ja pienvesien varteen tulee jättää käsittelemätön alue. Suojakaistalla sidotaan ympäriltä tulevaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Suojakaistan leveys on esimerkiksi maanmuokkausten yhteydessä vähintään 5-10 metriä, enemmän jos maa on kalteva ja maalaji eroosioherkkä. Arvokkaiden tukkipuiden poimintahakkuita voidaan tehdä. Kasvatusvaiheessa voidaan harventaa voimakkaastikin, lehtipuita suosien.
Yhteenvetona Kati Pihkala mainitsi, että tulevien metsätaloustoimenpiteiden tarkan suunnittelun ja oikean ajoittamisen myötä voidaan vähentää kuormitusta vesistöihin. Pienetkin teot vaikuttavat vesistöjen hyvän nykytilan säilymiseen. Hyväkasvuinen metsä, jossa hakkuut on tehty ajallaan, on vesiensuojelukeino. Hyväkasvuinen puusto nimittäin haihduttaa vettä ja huolehtii näin biologisesti vesitaloudesta. Apua saa metsätoimihenkilöiltä, osoitteesta Metsään.fi ja Metsäkeskuksen sivujen aineistoista.
• JK

Jaa artikkeli: