fbpx

Huom! Seuraavan numeron (20.11.) aineiston tulee olla toimituksella maanantaina 18.11. kello 16 mennessä.

Postin lakon myötä jakelussa muutoksia. Seuraava numero jaetaan peittojakeluna Valkealan taajamiin keskiviikon ja torstain aikana. Lehti tulee verkkoon vapaasti luettavaksi. Pahoittelemme häiriötä ja toivomme että Postin lakkoon löytyy ratkaisu mahdollisimman pian.

Vihdoin uusi kirkkoherra

Yhdeksän vuotta kului ennen kuin Valkeala sai uuden kirkkoherran. Arto Helle siunattiin virkaansa 25. elokuuta. Työn hän aloitti noin kaksi kuukautta sitten.

Marko Marttila valittiin hiippakuntadekaaniksi maaliskuussa 2010. Saman vuoden heinäkuun alussa hän aloitti työssään, ja 22. elokuuta hänet siunattiin virkaan, kun kirkkohallitus oli saanut valituksen käsiteltyä.
Yhdeksän vuoden kuluttua, liki päivälleen samalla aikataululla, Valkeala sai vihdoin seuraavan kirkkoherran. Katteeton syrjintäsyyte maalliseen tuomioistuimeen johti näin järjettömän pitkään odotteluun.

Sitä suurempi olikin ilo, kun seurakuntalaiset pääsivät valitsemaan uuden kirkkoherran ja nyt juhlimaan yhdessä uutta alkua.
Virkaansiunaamisen jälkeen suuri osa kirkon täyttäneistä seurakuntalaisista siirtyi ruokailemaan seurakuntakeskukseen. Keittoruoan ja leivoksen sai sujuvimmin alasalissa. Useimmat halusivat jonottaa juhlallisempaan yläsaliin.
Kun kaikki olivat vihdoin kahvinkin saaneet, Kirkonkylän marttojen avustamana, pidettiin pieni juhla, jossa tunnelma oli vapautunut ja iloinen.

Kirkonkylän marttojen puheenjohtaja Ritva Niilo-Rämä kaataa kahvia, josta Mari Lehtinen, Heidi Kääriäinen,
Pekka Ainali ja Teemu Kääriäinen kohta laulavat. Menossa on vielä luontovirsi 581.

Juhla alkakoon

Ari Luomajoki hiljensi salin puheensorinan ja kutsui pian kanttoreiden yhtyeen eteen. Tosin vain sopraanoa laulava Mari Lehtinen ja bassoa laulava Teemu Kääriäinen toimivat kanttoreina. Laulut esitteli alttoileva Heidi Kääriäinen, joka toimii perhetyössä. Eläkkeelle jäänyt Pekka Ainali lauleli tenoria.
Heidi totesi, että luonto on Artolle tärkeä. Sitä kuvailivat kaksi ensimmäistä laulua. Osaaminen ja ilmentäminen tiivistyivät tässä yhtyeessä harmonisen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Virsi 581 eli Kiitos Jumalalle, kun annoit kauniin maan soi koskettavan kuuntelevana. Ilkka Kuusiston sävellys Sini Sovijärven sanoihin muistutti, että meillä on myös vastuu maailman ja sen kauneuden säilyttämisestä.
Kolmas laulu nauratti yleisöä ja hymyilytti uutta kirkkoherraa, joka muutenkin on hymyileväinen. Siinä puhuttiin kahvin juomisesta.
Elimäen kirkkoherra ja lääninrovasti Kirsi Hämäläinen totesi olevan ihan sopivaa, että laajaan seurakuntayhtymään tuli ”tiedustelija” Hollolasta. Seurakunnalle tekee hyvää, kun tulee ihminen, joka katsoo asioita uusin, avoimin silmin ja laajalla näkökulmalla. Hän muistutti Artoa ja samalla kaikkia muita kohtaamaan ihmiset ja olemaan läsnä sekä ottamaan vastuuta. Ojentamista ja lohtua hän kehotti hakemaan raamatusta. Hän muistutti, että seurakunnassa tulee rakentaa ja rakastaa. Hän kehotti myös seurakuntalaisia sanomaan, mitä tulee kehittää.
Luottamushenkilöitä edustanut Ari Puuri totesi, että Valkealaan saatiin hymyilevä joukkuepelaaja. Aika on haastavaa, joten hän kehotti rukoilemaan kirkkoherran puolesta.
Lastenohjaajat pujottelivat esille lelut kainaloissaan ja istahtivat esiintymislavan reunalle. Ukulelesäestyksellä he totesivat: ”Myä se ollaa tämän kylän pientä väkkee. Meitä pittää olla paljo, että meiät näkkee.” Loppu oli sovellettua: ”Myä ollaa iloisinta sakkii, uuden kirkkoherran tulon takkii.” Yleisö antoi raikuvat suosionosoitukset ja Arto jokaiselle halauksen.
Ari Luomajoki tarjosi tilaisuuden lyhyeen tervehdykseen. Kun kukaan ei noussut, hän kiitti siitä ja yleisö rehahti nauramaan.
Arto Helle kiitti toteamalla, että päivä säilyy varmasti mielessä ja sydämessä. Erityisesti häntä ilahdutti ympärillä vaikuttava verkosto, jonka yhteistyö on jo toiminut.
– Tarvitsemme toisiamme, hän totesi.
Uusi kirkkoherra toivoi seurakuntalaisten laittavan lahjansa jakoon. Antava voi paljon myös saada ja lisää oppia. Hieno työntekijäjoukko sai kiitokset. Arto ei ihan Jeesuksen tavoin kaatanut pöytiä tullessaan, mutta uuteen järjestykseen ne hetimiten menivät. Myös tehtäviä vähän jaettiin uudelleen ja laitettiin osa töistä kiertoon.
Helteen perheessä on ollut tänä vuonna vilkasta. Arto totesi, että kaikkea sitä vielä tällä iälläkin elämässä tapahtuu. Tällä hän viittasi perheen pienokaiseen, joka oli juhlassa mukana.
Vaikuttavaksi lopuksi laulettiin virsi, joka on Artollekin hyvin tärkeä. Erkki Melartin on tehnyt sävelen Anna-Maija Raittilan suomennokseen. Alkuperäistekstin Dietrich Bonhoefer kirjoitti Saksan kansan mustimpaan aikaan. ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.” Laulu johdatti samalla uuteen aikaan.
• A&SK

Artikkelikuva: Lastenohjaajat (ja Kääriäiset) toivat juhlaan hauskimman tervehdyksen ukuleleillä pienten tärkeyttä korostavaa laulua säestäen. Piispa ja kirkkoherra puolisoineen nauttivat esityksestä, kuten koko juhlaväki. Juhlan oikeasti pienimmällä oli tärkeämpää tekemistä.

Helluntaiseurakunta oli yksi läheisistä yhteistyöorganisaatioista, jotka muistivat Arto Hellettä lahjalla. Sen ojensivat Lasse Ripatti ja Asta Turunen. Kaksi päivää ennen yhteistyö ilmeni Seurakuntien yönä.

Jaa artikkeli: