fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Vinksa juoksee Pariisissa

Suomenhevonen Vinksa ja sen hoitaja Heli Taipale lähtivät maanantaina Ruotsin kautta kohti Ranskan pääkaupunkia. Samaan matkaan lähti hoitajineen neljä suomenhevosta ja neljä norjanhevosta. Ne kisaavat kaksi kertaa näytösluonteisesti pariisilaisten iloksi.

Suomenhevosille järjestetään merkittäviä kilpailuja Suomessa. Vain yhdet kilpailut eli Elit Campen -lähtö on mahdollinen Ruotsissa.

Hevosia kahdesta maasta

Kutsu Ranskaan on harvinainen, sillä varsinaisia kilpailuja siellä ei kylmäverisille järjestetä. Kutsu oli neljälle hevoselle niin Suomesta, Ruotsista kuin Norjasta. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan ehtineet hankkia vaadittuja rokotuksia. Vähintään kaksi piti olla. Vinksan ensimmäinen rokotus oli jo marraskuussa.

Suomen karsinta käytiin Helsingissä. Vinksa kiilasi lähdössä kärkeen ja pitikin paikkansa melkein loppuun asti.

– Vinksa on nopea alussa, liian menevä. Se ehti väsyä. Tulos oli neljäs sija eli viimeinen Pariisin-paikka, Heli Taipale kuvaa.

Norjan kylmäveriset juoksevat samoissa lähdöissä suomenhevosten kanssa. Heli kertoo, että ne ovat sirompia ja väriltäänkin tummempia kuin suomenhevoset. Ulkonäkö on siis lähempänä lämminverisiä. Tupsujaloista ne voi erottaa.

Suomenhevosetkin ovat sporttisempia kuin sata vuotta sitten, jolloin niitä tarvittiin töissä enemmän kuin kärrejä vetämässä.

Arsi Skyttä eli Helin isä toteaa, että on mahtava juttu, kun päästään Ranskaan näyttämään kylmäverisiä ja Vinksa on mukana.

Järjestäjä maksaa hevosten sekä ihmisten matkat, majoitukset ja ruokailut. Yksi hoitaja lähtee kullekin hevoselle mukaan maantiekuljetukseen. Viidelle hengelle tarjotaan lentomatka raveihin.

Lisäkannusteena ovat normaalit ravipalkinnot. Ensimmäinen palkinto on 9 000 euroa.

Pitkä matka

Tallilla Orimattilassa oli treffit Suomesta lähteville hevosille. Maanantaina lähti ammattilainen kuljettamaan hevosia kohti Naantalin satamaa. Pohjanlahti ylitettiin rahtilaivalla. Tiistaina jatkettiin Ruotsin halki kohti Tanskaa, josta matka jatkuu Ranskaan Saksan, Hollannin ja Belgian kautta.

Hevoset osaavat nukkua seisaaltaan, mutta jalat kuitenkin väsyvät paikallaan olosta ja auton liikkeistä. Yhtäjaksoinen ajo voi olla enintään kahdeksan tuntia. On siinä ihmisilläkin tekemistä, vaikka saavat istua. Kahdeksan tunnin jälkeen tarvitaan jo useamman tunnin tauko.

Heli kertoo, että Euroopassa on riittävän tiheässä hevoshotelleja, joissa on hyvä majoitus sekä hevosille että hoitajille. Tavoite on olla torstaina perillä.

– Euroopassa vain Pohjoismaissa on kylmäverisiä. Ne ovat iso osa meidän historiaamme. Ranskalaiset ovat varmaan hyvin kiinnostuneita sekä hevosesta että rodusta, Heli arvioi.

Hän tunnustaa, että matka jännittää. Hän uskoo oppivansa paljon uutta. Mielellään hän kertoo hevosesta, mikä on helppo uskoa, sillä hän on erittäin kiitollinen haastateltava, pysyy asiassa ja kertoo herkästi.

Ranskaa Heli osaa vain muutaman kohteliaisuuden. Ehkä hän sitäkin oppii lisää, vaikka tulkit ovatkin apuna.

Arsi Skyttä vetää Vinksan ja muiden kilpailevien hevosten kanssa kisakaudella intervalliharjoituksia ja ylämäkivoimailua Salpausselällä. Helppoa on lähteä omalle tilalle tehdylle radalle.

Tukijoukot lentäen

Sunnuntaina on ensimmäinen kilpailu ja seuraavana torstaina toinen. Torstain kisan jälkeen kuljetus lähtee heti takaisin.

Arsi ja Helin sisko sekä muutama tuttu lentää Pariisiin sunnuntaiksi. He viettävät kisamaastossa välipäivät ja lähtevät samoin lentäen takaisin toisen kilpailupäivän jälkeen.

Myös tuttu suomalainen ohjastaja lentää ajamaan Vinksaa torstain kilpailussa. Sunnuntaina kylmäverisiä ohjastavat ranskalaiset. Siinä onkin yksi jännitysmomentti, miten he selviävät haasteesta. Heli toteaa, että kylmäveriset ovat selvästi meneväisempiä, kovaleukaisempia ja herkempiä laukkaamaan kuin lämminveriset. Ranskassa hevonen hylätään jo yhdestä laukka-askeleesta. Suomessa herkkyys laukkaan ymmärretään joustolla, mikä vaatii tuomareilta tarkkuutta.

Isä ja tytär

Heli hoitaa hevosia, jotka hänen vanhempansa omistavat Metsäyhtymä Arsi Skyttä ja Tarja Taipale kautta tai joita on otettu tilalle hoitoon. Heli käy vain osa-aikaisesti opiston keittiössä töissä.

Arsi on Postilla vielä töissä. Hän kertoo alkavansa touhuilemaan, kun tulee töistä kotiin. Kilpailuissa käydään kuuden hevosen kanssa.

Vinksaa hän harjoituttaa kaksi kertaa viikossa. Melkein kerran viikossa on kilpailu. Muuten Vinksa saa vain ulkoilla. Kilpailukaudella Arsi keskittyy intervalliharjoituksiin ja mäkitreeneihin.

Intervalleissa hän vetää 600 metriä vauhtia neljä tai viisi kertaa. Mäkitreeneihin tarjoaa Salpausselkä hyvät mahdollisuudet. Jopa niin kova mäki löytyy lähettyviltä, että päädyttiin hevosen kanssa ylikuntoon. Kuivurin luota metsän läpi lähtee hyvä nousu.

Tarkoitus on säästellä jalkoja, eikä ajaa, minkä hevonen pystyy. Tärkeää on pitää hevosta sen verran liikkeessä, että mieli pysyy korkealla.

Lumessa kahlaaminen on hyvää treeniä. Heli harmittelee, että tänä talvena maasto on ollut joko kovaa tai pehmeää, mutta lunta tuli myöhään. Edellistalvena piti tilan oma peltolenkki aurata, koska hevoset olisivat muuten uponneet mahaansa myöten. Metsäautotiet ovat myös hyviä, kunhan hevonen saa juosta keskellä eikä koneurissa.

Jos ajetaan tarkoituksella kahdella hevosella kerralla, Heli ajaa myös. Muuten hän yleensä valmistelee seuraavan hevosen isän ajettavaksi ja huoltaa taas ajon jälkeen. Näin Arsi on ehtinyt valoisalla ajaa kaikilla. Hevosiahan pimeys ei haittaa; ne näkevät hyvin, mutta ihmisen pitäisi tietää, mihin päin ohjaa, eikä Arsi erityisemmin pidä valojen käytöstä.

Paljon ulkona

Loimet selässä hevoset viettävät ulkona kaiket päivät. Suojakarva kasvaa talvea varten. Arsi vakuuttaa, että raittiissa ilmassa hevoset pysyvät terveinä. Pikemmin koville ottaa, jos ne viedään lämpimästä tallista vain hetkeksi pakkaseen.

Samahan on jo ihmisilläkin todistettu ulkopäiväkotien myötä. Samalla tavoin hevosetkin viedään yöksi talliin. Heli asuu poikaystävänsä kanssa samassa pihapiirissä, joten hevoset pääsevät aikaisin ulos. Nehän eivät paljon unta tarvitse. Käytössä on kaksi tallia ja kaksi pihattoa, joista toista hevoset ovat oppineet pitämään käymälänä. Kovalla maalla kun ikävästi ruiskii jaloille.

Jos pakkasta on enemmän kuin 20 astetta, raveihin ei tarvitse osallistua. Kovalla pakkasella ei myöskään treenata. Muutenhan kuiva pakkaskeli on hevosillekin miellyttävämpi kuin vesisade.

Heli valistaa, että varsat syntyvät pääosin kesällä. Niille on myös tärkeää päästä heti liikkeelle. Hevosen sääri on syntyessä jo täydessä mitassa, joten ei ihme, jos varsan ensimmäiset askeleet ovat honteloita.

Kunnon ruokaa

Arsi kertoo, että heillä hevosille on koko ajan ruokaa tarjolla, joten hevoset syövät yhtä viisaasti kuin kesälaitumella. Jos ruokaa tarjoaa harvoin, ne mieltävät loppumisen, syövät nopeasti, saavat suolisolmuja ja ähkyjä. Arsi selittää, että hevosella pitäisi olla koko ajan suolistossa liikettä.

Ruoan määrässä täytyy huomioida, että kylmässä sitä kuluu myös lämmitykseen.

– Yksinkertainen on kaunista, Arsi sanoo ja kertoo, että heillä hevoset syövät, mitä hevoset ovat ennenkin syöneet: Heinää, kauraa ja kivennäistä. Väkirehun hän ei usko olevan hyväksi.

– Vanhoilla hyvillä konsteilla kasvatetaan. Kevyttä ruokaa ja liikuntaa.

Menevä luonne

Heli kertoo, että Vinksa on nyt 9-vuotias. Hevoset ”ikääntyvät” kaikki tammikuussa selvyyden vuoksi. Vinksa on siis syntynyt vuonna 2011. Selänpäähän se muutti kaksivuotiaana. Laura Vesalainen kasvatti sitä siihen asti Jaalassa. Hinta ei ollut sen mukainen, että odotettavissa olisi ollut kova juoksija, vaikka enemmän maksettiin kuin aiemmin ostetusta veljestä. Sen hinta oli satanen.

Arsilla oli kutina, että hevonen kannattaa ostaa, vaikka se oli selvästi jukuri. Ruuna Vinkan Hovi juoksi hyvin. Oli siinä mukana sisarusrakkauttakin.

Suurin osa tallin hevosista on lämminverisiä. Jos suomenhevoset ovat yleensäkin kovaleukaisia eli vaikeita pideltäviä, Vinksa vähät välittää, mitä ohjastaja tahtoo.

Arsi huomasi äkkiä, että Vinksa on jaksavan oloinen ja menevä.

– Vinksa ei ollut helppo tapaus, Heli muistelee. Hän yrittää kuvata, miten Vinksa pukitteli eli nosteli takajalkojaan kärryn edessä. Se meni usein nurin, kun jalka sujahti aisan lomaan ja jäi kiinni. Metalliaisoja suoristeltiin moneen otteeseen.

Vinksa sai vuoden tauon, ettei kärryä edes yritetty. Se sai kasvaa rauhassa niin fyysisesti kuin henkisesti. Seuraavana kesänä he ajattelivat, että nyt on pakko alkaa opettaa. Kun he saivat sille kärryt, joiden väliin jalka ei päässyt nousemaan, alkoi ajaminen sujua.

Kilpaura alkoi viisivuotiaana, mikä on suomenhevosella ihan hyvä ikä. Kylmäveriset saavat kisata 15-vuotiaiksi asti. Kolmivuotiaat eivät Helin mielestä ole valmiita kilpailuihin.

Hyvä välivaihe oli sekin, että Vinksa sai ajaa montéja. Heli naurahtaa, että ruuna oli ihan tyytyväinen nainen selässään. Vinksa juoksi siinä suomenmestaruuden ja pohjoismaiden kakkoseksi, vain hevosen mitan häviten.

Sittemmin Vinksa on juossut paljon kärrylähtöjä. Monté tuntui antavan niihinkin uutta virtaa. Taukoa on pidetty, kun hevonen on tuntunut sitä tarvitsevan. Arsi huomaa kyllä, jos hevonen ei suorita kisoissa enää yhtä hyvin vaan tuntuu väsyvän.

Vinksahan se teki viime kesänä Anttilassakin uuden rataennätyksen, ja muutenkin se tuntuu olevan vireessä. Heli toivoo, että matkalla menee kaikki hyvin. Hän kertoo, että Vinksa on pysynyt terveenä. Ei ole tullut sen kummemmin flunssaa kuin loukkaantumisia.

Suomenhevoset yleensäkin ovat vahvempia luustoltaan sekä vastustuskyvyltään.

Heli Taipale valmistelee isälle ohjastukset. Vinksan kanssa hän on jo matkalla Pariisiin.

Toinen on parempi kuin ensimmäinen

Matkan aikana poikaystävä ja tallitytöt hoitavat hevoset. Tarja-äiti toteaa, että työtä on paljon. Pihapiirissä on pikkuvarsat mukaan lukien 14 hevosta. Neljä tammaa varsoo ensi kesänä. Vinkan Hovi on jo eläkkeellä.

– Vinksa on aika hyvin elättänyt muutkin. Se tosin menee mitä tuleekin. Kiva laji, ei tätä rahan takia tehdä, Heli tuumaa.

Pariisin lähtö on sarjaa alempi kuin missä Vinksa Suomessa juoksee. Vaikka menossa on vasta neljäs kausi, Vinksa juoksee jo avoimissa sarjoissa. Kavioliigan pisteissä se on neljäntenä. Tämänhetkisessä listassa ovat mukana kaikki ravikuninkaista lähtien. Väläys johtaa liigaa, jota ajetaan kevääseen saakka.

Arsi perustelee valintaa sekä kannattavuudella että sopivuudella. Vinksa on seurailijatyyppi. Kun mennään kovaa, se pysyy mukana ja saa hyviä sijoituksia. Se onkin juossut tällä kaudella ilman laukkoja ja tasaisesti sijoille kahdesta neljään.

Sija kaksi avoimissa kisoissa tuo yleensä paremman palkkion kuin voitto alemmissa sarjoissa. Vinksa saattaa myös lähteä liian kovaa ja hiljentää ennen loppusuoraa, jos se pääsee heti kärkeen.

Hyvin on mennyt ajoittain muillakin. Tänä vuonna Kouvolassa esimerkiksi Scarlet Collection ja Fundover Match voittivat samana päivänä.

Uusi kasvatti Ylöjärveltä, suomenhevonen Vivega Viltsu eli Viivi oli ensimmäisissä kisoissa vitonen ja kolmen viikon treenauksen jälkeen jo voitti.

• A&SK

Artikkelikuva: Heli Taipale hoitaa hevosia melkein aamusta iltaan. Hän huolehtii, että hevoset saavat riittävästi raitista ilmaa, kevyttä ruokaa ja liikuntaa.

Jaa artikkeli: