fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Virkistysilta Pato Areenalla

Taideruukissa, 1800-luvulla rakennetussa entisessä keskusvarastossa sijaitsevat Pato Klubi ja Pato Areena. 27. syyskuuta ohjelmassa oli Taikaklubi. Täyttöaste oli korkea, joten vasta paikan päällä lipun ostanut pohti syystä, mahtuuko vielä mukaan.
Kuudentoista vuoden ikärajasta saattoi tehdä oikean päätelmän, että osa sisällöstä on suunnattu nuorille ja aikuisille. Kaikkea ei siis kannata toistaa tai kokeilla. Suurin osa esityksestä olisi kuitenkin sopinut huomattavasti nuoremmillekin. Illan isäntä Elmo Huovila oli illan nuorimmainen, vasta 14-vuotias. Ei siinä sinänsä vielä mitään, että kehtaa järjestää tapahtuman, johon muut saman ikäiset eivät saa tulla. Enemmän pokerinaamaa kysyttiin siinä, kun Elmo pyysi katsojaa lausumaan luvun korkeintaan viiteen. Käsi oli liinan alla piilossa. Ja kas kummaa, liinan lähtiessä syrjään Elmolla oli pystyssä sormia annetun numeron verran. Miten hän sen teki? Tempun aiemmin nähneenäkin sai nauraa.

Köysitemppuja

Lehmipaimenten ja seikkailijoiden kannattaisi lainata köytensä Markus Tervolta. Venyvyyttä oli kuin purukumissa. Hän pohti, miksi Sannalla oli naru mukana. Tietäähän sen, keneltä oli Sanna köyttä saanut. Sannan kaveri tutki narun, ettei siinä ole salaluukkuja. Ninni otti apuvälineenä olleen renkaan otteeseensa.
Piin desimaaleista tiedetään nykyään ensimmäiset noin 31,4 biljoonaa. Jari sai tehtäväkseen kertoa piin viimeisen desimaalin. Ei mikään vaatimaton tehtävä, kun maailman johtavat matemaatikotkaan eivät ole vielä siellä asti. Jari osallistui työyhteisönsä virkistäytymisiltaan. Markus Tervon mukaan kyseessä oli Kouvolan seudun ammattiliitto. Hän kertoi liiton seuraavan omia oikeuksiaan.
Avustajiaan Markus aikoi ensiksi palkita säästöbudjetilla. Toinen oli saamassa tikkarista kepin ja toinen karkin. Lopulta kummankaan ei tarvinnut tyytyä vain tikkarin osista toiseen. Voi sitä riemun päivää.
Melkoisen matemaattisen oivalluksen Markus näytti latelemalla taulukkoon numeroita. Se, että pysty- ja vaakariveillä muodostui annettu luku yhteissummaksi oli vasta alkua.

Markus Tervo taitaa köysitemput.
Lasien äärellä on mukava käydä keskustelua, varsinkin kun toisena osapuolena on Kouvolan Seudun Ammattiliiton edustaja. Oikea nimi sisältyy enimmäkseen edellämainittuun.

Rahatemppuja

Risto Leppäsen käyttämästä lompakosta ei olisi pesäpallonpelaajaksi. Se paloi heti alkuun. Kunto oli yllättävän hyvä lieskojen jälkeen. Risto ehdotti valittavaksi kolmea temppua. Köysitemppu ei juurikaan saanut taputuksia. Katsojan ilmaan nostaminen herätti huomattavasti enemmän innostusta yleisössä. Köysitemppuhan sieltä sitten tuli.
Ristoa auttoi erään tempun onnistumisessa patotaikapulveri. Avustajan valitessa kolmesta juomasta kaksi, tiesi Risto valinnat näkemättä. On se vain hyvä, kun hän ei käytä taitojaan salaisten juomareseptien urkkimiseen.
Katsoin miettiväisenä, kun Risto kirjoitti Aliisan nimen lainaamaani seteliin. Jos lompakkoni eläisi, se olisi katsonut kyynelehtien menettäessään suurimman aarteensa. Miten mieluusti se olisikaan vaihtanut kaksikymppisen viitoseen, jos olisi arvannut ennalta taikurin pyyntöaikeet. Jonkinlaisena rahanpesuna voi pitää sitä, kun setelin sai kuivatuksen jälkeen takaisin sitruunantuoksuisena. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten temppu onnistuisi esimerkiksi kookospähkinän kanssa.

Risto Leppänen tarkkailee köyttä saadessaan apua temppuun.
Fool’s Gardenin Lemon Tree pitäisi varmaan suomentaa rahapuuksi, jos se kertoisi Risto Leppäsen tempusta.

Tyhjän kirjan arvoitus

Riku Pajaria kiinnostaa, miten ihmiset elävät ja käyttäytyvät. Aluksi yleisö sai kuvitella lempipallonsa käsien väliin.
Rikulle on esiintymisten myötä jäänyt kielteinen käsitys lapsille esiintymisestä. Harmillista, kun ajattelee, että lastenesitys voi olla vaikka mitä jättisaippuakuplista tanssiviin hahmoihin ja vatsastapuhumiseen. Mielikuvitusta pääsisi siis käyttämään varmasti ja vaihtelemaan hahmoa monet kerrat. Eikä missään taikurinohjekirjassa varmaankaan neuvota, että lapsille pitäisi esiintyä ylipirteästi.
Jarmo Luttinen, Markku Purho, Simo Aalto sekä illan päättänyt Robert Jägerhorn ovat tunnettuja esimerkkejä suomalaisista taikureista, jotka ovat vuosien varrella viihdyttäneet kaiken ikäisiä. Ja jos haluaa taikurinuralleen vielä enemmän vaihtelua, saa hyvää esimerkkiä esimerkiksi Joel Hallikaiselta. Hänet tunnetaan juontajana, laulajana, näyttelijänä, taikuri Telmus Taikatakkina ja laulupitoisista keskusteluista Tommy Hellstenin kanssa.
Riku Pajari kertoi keksineensä junamatkoille tekemistä. Sherlock Holmesin tarinat tulivat niin tutuiksi, että hän osasi kirjan ulkoa. Riku lateli tuosta vain kirjasta löytyviä lauseita sivun mukaan. Helppoahan se oli, kun hänellä oli omakin kirja. Asiaan toki vaikuttaa se, että sivut olivat aivan valkoisia.

Riku Pajarin huivit toivat iltaan lisäväriä.

Robert Jägerhornilla vaihtuivat esineet tuosta vain toisiksi. Vatsaa vasten pidetty kylmäkalle huolehti siitä, että juotu vesi muuttui jääpaloiksi. Kolikot katosivat tuosta vain. Robert ei juurikaan käyttänyt ääntään esityksen aikana. Puheen kuuntelemista ei siis ainakaan voi syyttää siitä, miksei keksinyt salaisuuksia temppujen takana.
Robert Jägerhorn on koulutukseltaan näyttelijä, mikä selvästi näkyi tunneilmaisussa ja liikkumisessa. Juomien kanssa hän on mestari. Kaiken järjen mukaan lasin olisi pitänyt tyhjentyä lavalle, mutta nesteestä tuli vain osa ulos.
JK

Robert Jägerhornin myötä katsojat näkivät punaista.
Robert Jägerhorn laittoi huivit tanssimaan.
Jaa artikkeli: