fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Virolle, rakkaudella

Viron 27. Laulujuhlat ja 20. Tanssijuhlat saivat suuremman määrän osallistujia ja katsojia konsertteihin kuin koskaan ennen. Ensimmäiset juhlat järjestettiin 150 vuotta aiemmin.

Viron laulujuhlien järjestämistiheys on aikojen saatossa vaihdellut. Välillä on ollut monenkin vuoden tauko. 1800-luvun puolella Laulujuhlat järjestettiin useimmiten Tartto’ssa. Jo vuosisadan lopulla tapahtumapaikaksi vakiintui Tallinna.
2019 kesällä pidettyjen juhlien teema “My Fatherland is My Love”, kertoo isänmaan rakastamisesta. Vironkielisen juhlaotsikon Minu arm tarkoittaa minun armaani. Se viittaa Lydia Koidulan runoon Mu isamaa on minu arm. Runo on sävelletty ja sillä on vahva ja arvostettu sija laulujuhlilla.

Perjantai-iltapäivänä iski sade, joten sadeviitta- tai takki kannatti olla. Sateenvarjot kuuluvat kiellettyihin esineisiin. Yleisön määrä nousi tästä viikonlopun mittaan niin, että kaikki penkit täyttyivät ja väkeä oli paljon myös alueen ympärillä.
Kansallispukuiset juhlijat huomasivat kameran kaulallani ja asettautuivat kuvaa varten.
Tanssijoiden ja katsojien määrä nousi tuhansiin.

Syvälle sydämeen

Koskettava, huikea, upea ja muut ylisanat eivät riitä kuvaamaan niitä tunteita, joita Viron laulujuhlat herätti. Tapahtuma täytyy oikeasti itse kokea, että todella tuntee sen vaikutuksen. Reissu tuntuu vieläkin aika ajoin tunnetasolla. Voi siinä toki olla Tallinnan ja Viron charmia pikkuriikkisen joukossa. Todellinen vaikutus on ihmisten ansiota.
Laululavalla oli suurin kuoro, mitä olen paikan päällä kuullut. Siinä kun ensi sointuja kuunteli, niin meni ihon alle saman tien. Raavaan miehen silmäkulmaan meinasi kai lentää joku roska. Tunteet kuohuivat pintaan.
On kerta kaikkiaan kaunista, miten Viro kansalaisineen ja ystävineen mahdollistaa tuollaisen kokemuksen.
Laulujen sanoista ymmärrän vain häivähdyksenomaisesti jotakin. Tunnelma kuitenkin kertoo myös laulun sanomasta. Näkemäni tanssit eivät taituruudessa kiipeä vaativien balettien tasolle. Mutta koskettavaa on todistaa tuhansien kansantanssijoiden esitystä.
Laulujuhlat ovat eeppiseksi spektaakkeliksi yltyvää elämän juhlintaa. Syntyneeseen rakkauteen eivät mitkään keksityt sanat riitä. Jos katsoo vain pintaa, niin suurella työllä järjestetyt juhlat ovat täynnä hienoja pukuja sekä uutterasti harjoiteltuja lauluja ja tansseja. Työmäärä kaikkineen on käsittämätön. Ahkeraa uurastusta ovat vaatineet niin esitykset kuin valmistelu.
Koen aina olleeni isänmaallinen. Vaikka olinkin laulanut ”Suomi armas synnyinmaa”, ei päähän ollut kuitenkaan iskostunut käsitys kotimaan rakastamisesta kuten se Laulujuhlien myötä iski, lähtemättömästi.
Kun katsoo pintaa syvemmälle, näkee juhlien esimerkillisyyden monin muin tavoin.
Rakkaus omaa maata kohtaan on asia, joka oikein ymmärrettynä tekee hyvää ihan kaikkialla maailmassa. Virossa koettua maan ystävien henkeä toivoisi kaikkien kansojen jakavan.
Maailmassa olisi paljon vähemmän ongelmia, kun ihmiset käyttäytyisivät keskimäärin yhtä hyvin kuin laulujuhlaväki. Tasaveroisuus, eri sukupolvien mukana oleminen ja valtava innostus tekevät ilmapiiristä niin vaikuttavan, että siinä on jo kokemusta sinänsä.
Jotenkin jopa tuntui, että tarvitsi kesäsadetta, hikoilua ja muuta pientä hankaluutta, ettei luullut uneksivansa koko tapahtumaa.
Tapahtumaan kannattaa varautua reilusti etuajassa. Liput tulevat myyntiin kuukausia ennen. Hyvissä ajoin on yöpymispaikkakin varattava. Liian nuukaksi ei kannata ruveta, vaikka olisi myöhään liikkeellä. Kokeilin motellihuonetta, jossa ei ollut juuri muuta kuin sänky. Kävipä välillä sitten niin, että saman kerroksen pesutilat oli varattu. Sitten täytyi kipaista toiseen kerrokseen, josko siellä olisi vapaata.
Kannattaa varata juhlamatkalle vähintään sen verran aikaa, että ehtii varmasti nähdä kulkuetta, tanssia ja laulua. Lehdistöllekin on tietyt säännöt, joiden mukaan toimitaan. Lauluväljakiin eli Tallinnan laululavalle minut saatettiin, kunhan ensin olin ilmoittautunut erikseen lähistöllä.
Telttaolosuhteisiin oli kaikki tarpeellinen hienosti järjestetty.

Meillä valssistaan tutulta Saarenmaalta tuli juhlille nuoria tanssintaitajia.
Pelkästään soittajia osallistuu juhlille runsaasti.
Kansallispukujen ystävälle jo kulkue on juhlaa.
Paraatia kuvataan paljon.
Laulujuhla on kaiken ikäisten yhteinen. Pienimmät osallistuvat paraatiin rattaissa istuen.

Yritykset mukana

Juhlat näkyvät monissa myytävissä tuotteissa, kuten jäätelöissä ja makeisissa. Erilaisia myyntikojuja on runsaasti. Itse tartuin kesäisen pirteään vaihtoehtoon ja ostin annoksen erilaisia marjoja. Väkeä liikkuu paljon, paikoin ruuhkiksi yltyen.
Sen verran lähellä ovat nämä sukulaiskielet, että ainakin ruokaa saa viittomatta. Kierreperunoita ja jääjuomia myyvässä kojussa tuli esille viron kielen partitiivejä. Nettihaku selvensi asian. Kartulispiraalid voi suomentaa kierre- tai spiraaliperunoiksi. Kierreperunoiden maustelistassa luki esimerkiksi sibula, eli sipulia sekä soola, eli suolaa.
Jääjuomien mauissa mainittiin õuna. Perusmuoto omenalle on õun. Õunad on küpsed tarkoittaa, että omenat ovat kypsiä. Mauissa vaihtoehtona ollut viinamarja ei viittaa herukoihin. Viininviljely on viroksi viinamarjakasvatus. Perusmuoto viron kielen viinirypäleellä on viinamari, genetiivi ja partitiivi viinamarja.
Kahvikojun vaihtoehdoissa oli smuuti, pirtelö. Kohv on kahvi. Lahja kohv ei tarkoita tuliaisena vietyä kahvipakettia vaan laihaa kahvia. Sitä tuskin oli tarjolla. Paperissa on mainittu kahvi (kohv), espresso, cappuccino, latte ja luomutee. Viron kielessä tee voi tarkoittaa myös tietä. Mis teed sa tulid? – Mitä tietä tulit?

Teiden varrella oli monia erilaisia laulujuhlien mainoksia, joten tapahtuman huomaa varmasti.
Valion virolainen tytäryhtiö on Valio Eesti AS. Alma on sen brändi.
Perunakierteitä ja kylmiä juomia kuuluu kojujen tarjontaan.

Siteet Suomeen

Tallinnan-suurlähetystön lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi kertoi juhlien siteistä Suomeen.
– Viron laulujuhlilla on vanhat siteet myös Suomeen. Tärkein laulusilta edelsi ensimmäisiä laulujuhlia. Yhteisen kansallislaulun tarina alkoi juuri ensimmäisiltä laulujuhlilta, hän mainitsee.
Suomalaisia on aina osallistunut virolaisten juhliin, myös miehitysaikana. Viime kesänä 150-vuotisjuhlissa laulukaaren alla lauloi neljä suomenvirolaista ja neljä suomalaista kuoroa. Tanssijuhlissa puolestaan oli norjalais-suomalainen tanssiryhmä.
Kansallisen heräämisen keskeiset henkilöt Suomesta ja Virosta keskustelivat yhdessä. Tartossa 1867 suomalaisuusmiehet Julius Krohn ja Yrjö Koskinen vierailivat laulujuhlia valmistelevan Johan Voldemar Jannsenin ja hänen runotar-tyttärensä Lydian, kirjailijanimeltään Koidula, luona.
Johan Jannsen esitteli ideaansa suomalaisille. Hän tiedusteli Suomesta laulujuhlille sopivia lauluja. Maamme -laulu sai vuonna 1848 Helsingissä ensiesityksensä ruotsiksi. Se sopi tähän tarkoitukseen hyvin. Krohn opetti Lydia Koidulalle laulun sävelmän ja suomalaiset sanat.
Vironkielisen tekstin Mu isamaa, mu õnn ja rõõm –lauluun riimitti laulujuhlien organisaattori Johann Voldemar Jannsen. Siitä tuli myöhemmin Viron kansallislaulu. Sävel yhdistää siis suomalaisia ja virolaisia. Laulu vaikutti merkittävästi molempien maiden kansalliseen heräämiseen.
Matkan jälkeen Yrjö Koskinen lähetti Jannsenille Karl Collanin suomalaisten kansanlaulujen kokoelman. Koidula käänsi viroksi Collanin itsensä säveltämän Savolaisten laulun. Se esitettiin ensimmäisillä laulujuhlilla nimellä Mu meeles seisab alati.
Säveltäjä Aleksander Kunileid löysi Collanin kokoelmasta innoituksen sävelmiin Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm. Suomalaisille nämä laulut tulivat tutuiksi nimillä Kreivin sylissä istunut ja Paremp’ olla tyttönä.
– Seuraaville laulujuhlille 1879 ehti Suomen salossa -laulu, viroksi Isamaa hiilgavala pinnala. Paciuksen säveltämä isänmaallinen mieskuorolaulu Suomen laulu päätyi myös toisille laulujuhlille nimellä Kuule, kuidas hääli helab, Hannele Valkeeniemi kertoo.
Suomesta osallistuivat ensimmäisille laulujuhlille Johan Reinhold Aspelin ja Carl Gustaf Swan. J.V. Jannsen majoitti heidät. Lydia Koidula keskusteli paljon Aspelinin kanssa, rakensi kansojen tulevaisuutta ja unelmiensa Suomen siltaa. 1871 toteutui Jannsenin perheen vastavierailu Suomeen.
Kymmenen vuotta myöhemmin Koidula kirjoitti Suomen ja Viron kansojen yhteydestä kuuluisan sikermänsä Suomen silta (Soome sild).
Kansanvalistaja Aksel August Granfelt sai aikaan ensimmäiset laulujuhlat Jyväskylässä 1881 Kansanvalistusseuran kesäkokouksen yhteyteen.
Suomessa laulujuhlat eivät ole koskaan kohonneet sellaiseen asemaan, kuin Virossa. Etsinnän myötä selvisi, että niillä on kuitenkin pitkä historia täälläkin. Ne irtautuivat ajan myötä Kansanvalistusseurasta.
Sulasolin Laulu- ja soittojuhlat alkoivat 1934 Tampereelta. Sen jälkeen juhlia on vietetty eri puolella Suomea. Vuoden 1937 juhlapaikka vaatisi jo maiden välistä yhteistyötä, oltuaan Viipuri. Myöhempiin paikkoihin lukeutuvat Hämeenlinna, Vaasa, Hamina-Vehkalahti-Kotka ja Pori.
Porissa järjestettiin 2007 Sydänten Laulusilta, suomalais-virolaiset laulujuhlat. Niihin osallistui noin 2500 virolaista ja 3000 suomalaista laulajaa ja soittajaa.

Teksti ja kuvat: Janne Kousa

Niin katsojissa kuin esiintyjissäkin on väkeä eri puolilta Viroa ja muista maista.
Vaatetuksessa näkyvät lipun värit.
Jaa artikkeli: