fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Virpomista ja muita pääsiäisperinteitä

Tänä vuonna täytyi virpojien käyttää muita keinoja, kun monin paikoin ei edes päästy virpomaan, eikä vierailuja muutenkaan suositella.
Karjalaisten paastonaikaan kuului esimerkiksi lihapyhälasku, jolloin liharuoka poistettiin ruokavaliosta. Paastonaika kesti seitsemän viikkoa.
Pääsiäismämmi yleistyi Karjalassa 1920- ja 1930-luvulla. Kananmunia värjättiin kreppipaperilla ja sipulinkuorilla. Paaston päättyessä ortodoksit nauttivat pääsiäisleipää eli kulitsaa, pashaa ja babaa.

Virpomista

Virpominen trulliksi pukeutumisineen on sekoitus läntistä ja itäistä perinnettä. Lännestä oli noitaperinne, joka sekoittui karjalaisväestön tuomiin virvontaperinteisiin. Luovutettukarjala-sivustolle on saatu tietoa karjalaisesta pääsiäisestä eri lähteistä.
Palmusunnuntaita kutsuttiin Karjalassa virposunnuntaiksi. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat. Sitten ne sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset koristelivat keräämiään pajunoksia. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, isäntä puolestaan hevoset.
Aamulla lapset lähtivät virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita. Karjalaiseen virpomiseen kuului monia virpomislukuja. Virpovitsa luovutettiin virvotulle. Palkan sai pääsiäislauantaina.

Virpolukuja


Lukuja käytettiin muutenkin onnea toivotettaessa. Paikoin mukana oli jopa uhkailua. Joskohan näistä löytyisi ainakin useimmille vieraita loruja.

Palkanpyytely: Voilusikka lehmästäis, muna kanastais, pannukaakku taikinastais, markka kukkarostais! Luppaatkos munan, luppaatkos munan, luppaatkos munan!
 
Onnentoivotus: Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks! Kui monta urpaa nii monta uuhta, kui monta varpaa nii monta vasikkaa, kui monta oksaa nii monta orhii, kui monta lehtee nii monta lehmää, kui monta latvaa nii monta lammasta.
  
Uhkailu: Jos et luppaa munnaa, ni haukka syöp siu kannais! Virvottavan lupaus: Luppaan, luppaan, luppaan!
 
Virvon varvon vitsasella, rikkaaks, rakkaaks, ison talon isännäks. Viikoksi velkaa, vuuveksi vappaata, sinulle vitsa, minulle palkka, annotko munan vai markan! kilteiksi pienet piimäsuut!
 
Mie se virvon viisahasti, taputtelen taitavasti, rikkahaksi rakkahaksi, ison talon isännäksi, viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi! Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä, veikolle hyvä hevonen, tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon, vitsa on uusi, kaunis kuin kukkiva tuomi, eläjän onnea toivotan sulle, nöyrästi vaadin palkkaa mulle!
 
Virvon varvon vitsasilla, tuorehilla tervehillä, vanhat virvon viisahiksi, nuoret yIen notkehiksi, iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut!
 
Tulin sua virpomahan, pitkän matkan päästä, mulle sitten pääsiäiseks, pieni palkka säästä. Jospa annat palkakseni
vaikka karamellin tai vaikka rahamassistasi pienen pienen pennin. Mutta jollet anna mulle edes pientä palkkaa, niin sulle juhlan jälkeen huono onni alkaa!
 
Uusi vitsa virvoittaa, vanhan kuoren pois päältä kirvoittaa, En mä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi,
Kun mä kauniin vitsan kannan, palkakseni mitä annat!
  
Virvon viipotan, varvon vaapotan, survon suklaamunan, silkistä sametista korpusta kanelista, ka anna munanen, ettei kissa nauvu ovellas, ettei koira hauku unias, että saisit rauhassa nukkua, onnea, onnea, onnea!
 
Virvon varvon vitsasella, kosken pajun oksasella, Jumala sinua siunatkoon!
  
Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.

Karjalatietoutta

Vaasalainen Seppo Rapo on harrasteena laatinut internet-sivut luovutetusta Karjalasta. Hänen juurensa ovat Lumivaarassa, Laatokan Karjalassa. Hänen tutkitut sukujuurensa ulottuvat 1600-luvulle, jolloin esi-isät jo viljelivät maata ja kalastelivat Laatokan rannoilla. Hän on pitänyt lukuisia esitelmiä Karjalasta ja karjalaisuudesta eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Hän on tehnyt lukemattomia matkoja luovutetun Karjalan alueelle. Myös Aunus ja Vienan Karjala ovat tulleet matkoilla tutuiksi. Seppo Rapo perusti www.luovutettukarjala.fi -sivuston 30.11.1999 talvisodan syttymisen 60-vuotispäivänä. Hän on omistanut sivuston esi-isiensä muistolle.
Sivustolla voi esimerkiksi opetella karjalan kieltä, katsella käyttäjien kotiarkiston kuvia ja tutustua erilaisiin piirakoihin, joista kalitta lienee vieraimmasta päästä.
Kielikakkara, Karjalan heimon kaskuja -kirjasta alunperin olevia kaskuja poimin sivustolta: -A mitäs suremist täl evakol on, ei ainakoa sitä huol surra jot kotihe kuoluo…
Kielen kanssa sattui väärinymmärryksiä: Pyhäjärveläinen evakkoukko tuli kauppaan ja pyysi: – Patska pitskoi. – Hyi hävytön! kivahti myyjä, noi karjalaiset ei osaa eres ihmisten kansa puhua, haistattelevat heti, ku ensi kerran näkevät. Tytön närkästys oli aiheeton, sillä eihän pyhäjärveläinen pyytänyt kuin puntin tulitikkuja.
Perhearvojen tärkeydestä kertoo seuraava kasku: Pohjalaisemäntä päivittelee erään karjalaisperheen suurta lapsimäärää ja ihmettelee kun kuulee taas pian olevan lisää luvassa. – Eikös nyt vähempikin sentään piisaisi! Karjalaisemäntä voitelee piirakoitaan ja nauraa: – Oha mei evakkoi pakko lissääntyy, jot meit ois ko taas tarvitaa.

JK

Artikkelikuva: SA-kuva, kuvaaja Sot.virk. V.Lauri. Pääsiäisen viettoa pioneerien sotilaskodissa. Novaja 1942.03.31 (Toim. huom mahtaisiko kyseessä olla Novaja Ladoga, Uusi-Laatokka. Sellainen kaupunki sijaitsee Venäjällä, Leningradin alueella, Olhavanjoen suulla ja Laatokan etelärannikolla.)

Ensimmäisen kerran huomasin tänä keväänä pajunkissoja 26. maaliskuuta
Jaa artikkeli: