Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Voikosken iloista kylävoimaa

Valkealan Sanomat pääsi tutustumaan Valkealan pohjoiseen kylään.

 Voikoskesta tulee var­masti monille mieleen ensimmäisenä suoma­lainen kaasualan erikoisosaaja, Woikoski Oy, joka täyttää tänä vuonna 140 vuotta. Yhtiö on ol­lut läpi elinkaarensa perheyhtiö.

– Woikosken historia on hyvin pitkälle Suomen historia pie­noiskoossa. Kaikki surut ja rie­mut, jotka Suomella on olleet, ovat olleet myös Woikoskella, Clas Palmberg, Woikoski Oy:n hallituksen puheenjohtaja mietti Valkealan Sanomien haastatte­lussa maaliskuussa 2022.

Woikoski Oy sijaitsee Voi­kosken ja Mäntyharjun rajalla. Mäntyharju onkin kyläläisille kauppa- ja harrastepaikka. Kouvolan puolella, kaupun­gin aluejaossa Voikoski kuuluu Valkealan suuralueeseen, eli entiseen Valkealan kuntaan ja Vuohijärven kaupunginosaan.

Voikoski kuuluu Mäntyharjun puolella Leppäniemen rekisteri­kylään, ja Voikoski kuuluu van­han Valkealan puolella Kinan­saaren rekisterikylään.

Laaksoa ja kukkulaa

Voikoski on kumpuilevaa, kaunista aluetta. Pellolla rak­suttaa ruisrääkkä. Lehmät ovat poistuneet maisemasta, kuten nykyisin monissa kylissä. Met­sät tarjoavat runsaasti antimiaan ja kylän ympäristössä on muka­vaa ulkoilumaastoa.

Etenkin kesäaikaan kylän läpi kulkeva Mäntyharjun ja Repo­veden kansallispuiston välinen patikointireitti on ahkerassa käytössä, kun retkeilijät kulke­vat harjuisten metsäjärvien väli­sillä poluilla. Reitti tarjoaa kul­kutien Mäntyharjusta Mouhun kylän kautta Repoveden kansal­lispuistoon.

Oppaakseni lähtenyt voikos­kelainen paluumuuttaja Anni Salenius-Niininen hämmästyi talvella, kun mökeissä näkyi va­loja. Anni reippailee paljon koi­riensa kanssa kylän teillä ja oli tottunut kulkemaan pimeässä otsalampun valossa.

Monet olivat tulleet tekemään etätöitä mökille. Vapaa-ajana­suntoja on alueella runsaasti.

Anni on syntyperäinen voi­koskelainen. Nuorena veri veti kuitenkin kaupunkiin ja hän vietti monta vuotta Helsingin vilskeessä.

Nyt hän ei vaihtaisi rauhallis­ta Voiskosken kodin maisemaa mihinkään.

Voikosken lava

Voikosken Nuorisoseura pe­rustettiin joulukuussa 1894. Aluksi se kuului jäsenenä Etelä-Karjalan Nuorisoseuraan, jos­ta se erosi vuonna 1919 liittyen Kymenlaakson Nuorisoyhdis­tykseen.

Yhdistyksellä on ollut hiljai­sempia kausia, mutta tätä nykyä on toiminta hyvinkin vilkasta. Lavalla järjestetään tansseja, kirpputoreja ja muita koko ky­län tapahtumia. Sitä vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.

Kylällä ei ole seurantaloa, tai muuta yhteistä tilaa lavan lisäk­si. Siksi paikka onkin erityi­sen tärkeä. Se todettiin vuonna 2010, kun lohduttomaan kun­toon päässyttä rakennusta alet­tiin kunnostamaan.

Muun muassa JEV:ltä saadun avustuksen ja ahkerien talkoo­laisten voimin paikka saatiin upeaan kuntoon. Myöhemmin lavan ympärille on tehty Poh­jois-Kymen Kasvun avustus­rahan voimin myös aita, jotta tapahtumissa voidaan rajata sel­keä alue.

Lavan ulkovessat on myös nykyaikaistettu kompostoivik­si ja pihalla on mukava puinen pöytäryhmä, jonka eräs kesä­asukas ystävällisesti lahjoitti Nuorisoseuralle.

Anni muistelee, kuinka he pienenä tulivat salaa lavalle tansseihin. Ennen lavan vieressä oli lentopallokenttä, jossa Anni­kin ystävineen kävi pelaamassa.

Lavalla järjestettiin myös elokuvailtoja. Illan aikana näy­tettiin kaksi elokuvaa. Ensim­mäisen sai katsoa myös noin 13-vuotias Anni. Toisen eloku­van alkaessa piti nuorten tyt­tösten poistua paikalta. Jostain syystä pojat saivat kuitenkin jäädä elokuvaa katsomaan.

– Olimme niin kärmeissäm­me! Anni nauraa.

Marttojen juhlavuosi

Jatkamme matkaa lavalta. Ohitamme Rapulan, jossa Hie­tavirran Topilla on edelleen pie­nimuotoista ravunkasvatusta. Nousemme pienen mäen päälle, josta löytyy kylän kirkko.

Samaisella tontilla toimi en­nen Voikosken ensimmäinen kansakoulu. Vuoden 1918 so­dan aikana Voikosken seutu oli punaisten asemapaikkana ja Sa­vonradalla oli sodassa tärkeä rooli.

Heinäkuussa piispa saapuu saarnaamaan Voikosken kirkkoon. Kuva: Laura Parkko

Kirkon seinässä oleva laatta kertoo, että sodan aikana Voi­kosken kansakoulussa toimi Punaisen Ristin sotilassairaala. Poikkeuksellisesti sairaalassa hoidettiin sekä punaisten, että valkoisten haavoittuneita. Mou­hulta löytyy sisällissodan aikais­ten taisteluiden muistomerkki.

Anni kertoo, että lapsuudes­ta on jäänyt mukavia muistoa kirkolla ennen joulu pidetyistä tilaisuuksista, joissa laulettiin joululauluja, luettiin runoja ja vietettiin yhdessä aikaa. Kaija Hietavirta piti kirkolla ennen myös päiväkerhoa kylän lapsil­le.

 Tänä vuonna kirkossa on jo pidetty pääsiäiskirkko. Elo­kuussa on luvassa mökkiläisten Gospel, jota tähdittää Pekka Laukkarinen. Heinäkuussa on kuitenkin kylän tämän vuoden suurin juhla.

Mouhu-Voikosken Martat ry toimii eteläisessä Mäntyharjus­sa ja Valkealassa. Yhdistys on perustettu vuonna 1922 eli se saavuttaa tänä vuonna kunnioi­tettavan sadan vuoden iän. Yhdistyksessä on 70 jäsentä, pääosin eteläisistä kylistä, mutta myös Mäntyharjun keskustasta ja Pohjois-Valkealasta.

Heinäkuun 24. päivä on Mart­tojen pääjuhla ja samalla viete­tään mökkiläisten kirkkopyhää. Piispa saapuu kirkkoon saarnaa­maan ja tilaisuutta pääsee kuun­telemaan radiostakin YLE 1:ltä.

Kutsuvieraille järjestetään vielä erillinen juhla, jonne juh­lapuhujaksi saapuu Marttaliiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäi­nen.

Puuhaa riittää

Kylä on ehkä pieni, mutta si­täkin aktiivisempi. Martoilla on tapana tehdä yhdessä kuukausit­tain kävelyretkiä, tai tutustutaan uuteen liikuntamuotoon. Porukalla käydään teattereissa ja pidetään käsityöiltoja. Ideoita on ja niitä toteutetaan aktiivises­ti. Mukaan voi jokainen lähteä oman aikataulun ja mielenkiin­non mukaan.

Voikosken Marttakerho päätti rekisteröityä vuonna 1957 ja otti nimekseen Mäntyharjun Mou­hu-Voikosken Marttayhdistys ry, koska jäseniä oli sekä Valkealan että Mäntyharjun alueilta.

Vuodesta 1988 on yhdistyk­sen nimi ollut Mouhu-Voikos­ken Marttayhdistys ry kunnes se jokunen vuosi sitten lyhennet­tiin Mouhu-Voikosken Martat ry:ksi.

Tarjamaarit Mäkelä, Anni Salenius-Niininen ja Jouko Mäkelä .

Sen puheenjohtajana toimii nyt Tarjamaarit Mäkelä. Tarja­maarit ja hänen miehensä Jou­ko edustivat kylää vuoden 2015 Elo- Maijana ja Mattina. Mäkelät asuttavat Joukon lapsuudenkotia melko lähellä Mäntyharjun rajaa. Pihapiirissä kasvaa kauniita vanhoja ome­napuita.

Jouko kertoo, että aikanaan omenapuita oli lähes 150. Sekä Anni, että Mäkelät ovat hyvin tyytyväisiä kotipaikkaansa.

– Kylällä on parasta oma rau­ha ja luonto. Täällä on helppoa olla oma itsensä, Tarjamaarit ki­teyttää.

Nuolniemen kyläkauppa

Veijo Utti ja Jarmo Räsänen rakensivat muutama vuosi sitten kauniisti harmaantuneista lau­doista kojun. Sinne Jaana Utti osti aluksi makeisia, jäätelöä ja ilmapalloja. Kaupan valikoima on laajentunut huomattavasti. Kauppaan ostetaan sieltä saa­duilla myyntituloilla aina uutta tavaraa.

Onko tässä Suomen somin kyläkauppa?

Kaupan tuotetarjonnassa on kaikenlaista tarpeellista. Unoh­tunutta hammastahnaa ei tarvit­se lähteä hakemaan suuremmis­ta kaupoista, vaan voi poiketa 24/7 avoinna olevaan somaan kyläpuotiin. Kylmäkaapeissa on tarjolla jäätelöä ja juomia. Puodissa on värikäs valikoima lasten leluja.

Hyllyiltä löytyy kahvikup­pia ja kauhaa, ruokasäilykkeitä ja deodoranttia. Ja erikoista on toki myös se, että tuotteille ei ole määrätty tiettyä hintaa. Asi­akas maksaa niistä omantunnon mukaan. Näillä tuloilla kaup­paan saadaan taas uusia tuottei­ta. Tämä uskomattoman ihana ja suloinen puoti on maalaishen­keä parhaimmillaan.

Puodin vieressä on lasinen kasvihuone, joka palvelee nyt aivan toisessa tarkoituksessa. Sen sisällä on vierailuni aikana näytillä vuonna 2011 syntyneen Elle Utin taidetta. Kyltti kertoo tämän olevan Ellen ensimmäinen näyttely. El­len taiteessa seikkailevat viida­kon eläimet kohdaten suomalai­sen luonnon.

Voikoski näyttäytyi minul­le ahkerien, voimakkaiden ja omanarvonsa tuntevien ihmis­ten kylänä. Siellä luotetaan naa­puriin ja arvostetaan omaa rau­haa. Kerrassaan hurmaavaa.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: