Vuohijärvellä vedetään yhtä köyttä

Valkealan Litviikkimarkkinoilla julkistettiin vuoden 2022 Elo-Matti ja Elo-Maija.

Litviikkimarkkinat alkoi­vat Valkealatalon parkki­paikalla hyvässä ilmassa, mutta pian alkoi sade tihkuttaa ja lopulta niskaan tuli kunnon kaatosade.

Myyjiä oli hieman vähem­män, kuin aikaisempina vuosi­na, mutta markkinoiden antia ei ole turha häpeillä. Kassit täyt­tyivät lakuista ja muista perin­teisistä markkinanostoksista. Vatsan sai täyteen herkullisilla ruoilla ja kahvi lämmitti sateen jälkeen. Veteraanien Pojat pi­tivät markkinavieraille hienon konsertin.

Sade ystävällisesti väistyi, kun oli aika julistaa uudet Val­kealan lähettiläät vuodelle 2022. Tänä vuonna tehtävää ovat hoi­taneet Margetta Ala-Krekola ja Keijo Kouvonen.

– Mukavaa kiirettä ja nautin­nollinen vuosi on ollut. Joka ai­noa lähtö on ollut mielenkiintoi­nen, Margetta kiittelee.

– Katselin aamulla, että 22 keikkaa on kuleksittu. Kun kut­su käy, sinne menemme. Lisää keikkoja on vielä tulossa, Keijo jatkaa.

Innolla uuteen tehtävään

Ensi vuonna kunniatehtävää hoitamaan on valittu Hannu Nurmi ja Taina Horppu Vuo­hijärveltä. Tieto tehtävästä tuli molemmille puhelimitse.

– Olin viikonloppua viettä­mässä Vuohijärvellä, kun pu­helu tuli. Olin ihan vanerilla päähän lyöty. Olin todella yl­lättynyt. Päivän verran mietin ja vastasin sitten kyllä, Hannu kertoo.

– Minullekin tuli puhelu. Luulin, että se on puhelinmyyjä, niin en heti vastannut. Tarkistin numeron numerotiedustelusta ja selvisi, että Vuohijärven kyläyh­distykseltä soitellaan. Ajattelin, että minua kysellään johonkin tehtävään kyläyhdistykseen. Ei tullut yhtään mieleen, että täl­lainen kunnia oli kyseessä, Tai­na sanoo.

Molemmat kokevat tämän kunniatehtävänä. He odottavat jo innolla, että pääsevät tutustu­maan Valkealan ihmisiin ja ky­liin paremmin. Hannu ja Taina tuovat tietysti myös Vuohijär­ven hienoutta muidenkin tietoi­suuteen.

Hannu muistelee tutkimus­ta, jossa suomalaiset rankattiin maailman onnellisimmaksi kan­saksi. Sitä uutisoitiin kuvalla, jossa joku hyppää Horpun ui­marannalla Vuohijärveen.

Ehkä siinä kiteytyi hienosti onnellisuus.

Eräs amerikkalainen toimi­tusjohtaja kysyi kerran Hannul­ta, mikä on maailman suurin sa­laisuus. Hänen vastauksensa oli, että maailman suurin salaisuus on, kuinka hieno maa Suomi on.

– Nyt meidän tehtävämme on kertoa muille, kuinka hieno paikka Vuohijärvi on.

Kyläyhdistyksen kanssa on pidetty jo ideapalaveri ensi vuotta varten. He iloitsevat, että Vuohijärvelle on saatu uusia ak­tiiveja.

– Me ei täällä itse pakosti nähdä metsää puilta, mutta he näkevät. Osaavat katsoa paikko­ja ja asioita uusin silmin. Avaa­vat samalla meidänkin silmäm­me näkemään, Taina miettii.

Elo-Maija

Taina on muuttanut Vuohijär­velle vuonna 1973. Hänen van­hempansa pitivät kyläkauppaa, Vuohijärven Valintaa. Siellä Tainakin oli vapaapäivät ja ke­sälomat töissä.

– Koulun jälkeen kassalle vaan, mutta en minä sitä kos­kaan pahana ajatellut. Se vaan kuului asiaan.

Naimisiin mentyä Taina piti perheensä kanssa karjati­laa. Kun eläimet lähtivät, meni Taina Taidekeskus Salmelaan töihin. Hän työskenteli myös Vuohijärven Luonto- ja kulttuu­ritalossa. Hän toimi ravintola­päällikkönä 20 vuotta.

– Sekin oli ihanaa aikaa. Iha­nia ihmisiä ja työt vaihtuivat se­songin mukaan. Nyt nautin elä­kepäivistä.

Parasta Vuohijärvellä on Tai­nan mielestä vesistö, Vuohijär­vi. Ohi ajaessa, katse kääntyy aina järvelle päin. Taina oli jo nuorena itsekseen vesillä isän veneellä.

– Vanhemmat miehet oli­vat käyneet valittamassa isäl­le, kun olin veneellä liian ko­vassa myrskyssä vesillä. Usein ystävättärien kanssa vietettiin saaressa viikkokin yöpymässä. Sieltä mentiin Orilammelle ve­neellä. Jollain oli veneessä va­lot, ja hän näytti meille takaisin päin tietä. Enää en uskaltaisi pi­meällä lähteä, Taina nauraa.

Elo-Matti

Hannun synnyinpaikka on Vuohijärvellä ja nykyisin hä­nellä on mökkipaikka järven rannalla. Hannu opiskeli ensin Kotkan Puutalousopistossa puu­talousinsinööriksi ja jatkoi vielä yliopistoon, josta valmistui met­sänhoitajaksi.

Hän pyrkii olemaan Vuohijär­vellä mahdollisimman paljon, vaikka asuu pääsääntöisesti pää­kaupunkiseudulla.

Hannulle Horpun ranta on muistorikas paikka. Siellä hän kävi uimakoulunkin. Vuohijärvi vesistönä on hänellekin tärkeä, ja hän nauttii kovasti veneilystä.

Kalson tehdas on monille Vuohijärveläisille ollut ensim­mäinen työpaikka, niin myös Hannulle.

Hän aloitti päivää ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä Kalson tehtaalla kesätyöt. Siellä tehtiin kymmentuntisiakin päi­viä.

Tehdas seisoi kesäloman aika­na, kun laitteita huollettiin.

– Kalson sorvisaliin olen minä laittanut kattovalot sähkö­miehen kanssa, Hannu muiste­lee.

Kesäharjoittelu vaneritehtaal­la johti Hannun työuran metsä­teollisuuden johtotehtäviin, vii­meisenä markkinointijohtajan tehtävä Finnforest Oy:n palve­luksessa.

 Kansainvälinen kylä

On sanottu, että Vuohijärvel­lä ei pärjää, jos ei osaa ainakin viittä kieltä, sen verran kansain­välisiä mökkiläisiä, vävyjä ja miniöitä on paikkakunnalle tul­lut.

– Vuohijärvihän oli minun lapsuudessani kaksikielinen. Kaikki, ketkä olivat tehtaan Grahnin sukua, puhuivat ruot­sia. Kun mentiin uimaan kana­vansillalle, siellä oltiin suomen­kieliset ja ruotsinkieliset sulassa sovussa. Ei ollut mitään luokka­jakoa, Hannu muistelee.

Vuohijärvi on aktiivinen kylä. Etenkin kesäisin lisää vilinää tuovat mökkiläiset.

– Vuohijärvellä otetaan mök­kiläiset lämpimästi vastaan. Monet mökit ovat pysyneet su­vussa. Ennen isoisän mökki on siirtynyt nyt nuoremmalle suku­polvelle. Mökkipaikasta ei ole haluttu luopua. Heillä on juuret täällä, Hannu toteaa.

Sekä Hannu, että Taina totea­vat, että kylältä ei puutu mitään. Vuohijärvellä on hyvä kaup­pa, jossa toimii myös veikkaus, posti ja matkahuolto. Kaupalta voi myös nostaa käteistä ja siel­lä sijaitsee Valkealan apteekin lääkekaappi.

Bar Illansuu on suosittu ra­vintola, jonne kyläläiset ja mök­kiläiset menevät mielellään syömään ja tapaamaan tuttuja. Kesällä ravintolan salissa oli upea näyttely.

Vieraskirjaan kertyi 806 ni­meä. Kaukaisimmat vieraat tu­livat Sveitsistä, Espanjasta ja Virosta. Ensi kesänä näyttelyn teema hieman muuttuu ja uusia kuviakin on luvassa.

Vuohijärven luonto- ja kult­tuuritalon näyttelyt tuovat vielä lisää kävijöitä kylälle. Talon ke­säaikaiset näyttelyt, sekä erilai­set tapahtumat ja konsertit ilah­duttavat ympäri vuoden. Talossa toimii myös kahvila Kaakkuri, putiikki, galleria, Rakkauspuis­to, sekä matkailuinfopiste.

Täältä ei puutu mitään. – Täällä asuminen on luksus­ta, Hannu ja Taina toteavat.

Vuohijärven olympialaiset II

Vuohijärven II Kesäolympialaisten tulokset:

SUP-lautailu

1. Elvi Kaasinen 43,8 sek

2. Hilma Kaasinen 46,6 sek

3. Katriina Lankinen 64,5 sek

Tasapaino-seisonta

1. Piritta Tujula 31 sek

2. Santtu Muhli 26 sek

3. Mila Kaasinen 26 sek

Pallo nilkassa

1. Rainer Kukkola

2. Jukka Hiltunen

3. Olli Helenius

Paras nainen Riitta Hinkkuri­nen ja Sanna Mynttinen (4 kei­laa)

Tikka, miehet

1. Mika Asikainen, 28+35

2. Jukka Hiltunen, 36+19

3. Jarmo Hinkkurinen, 28+7

Tikka, naiset

1. Anne Gardemeister, 29

2. Jaana Aalto, 23

3. Marika Lemmetty, 23

Tikka, lapset

1. Jone Tujula,17

2. Kalle Muhli, 9

3. Leevi Kukanaho, 8

Saappaanheitto, lapset

1. Santtu Muhli 12,2 m

2. Elvi Kaasinen 12,1 m

3. Leea Kukanaho 12,1 m

Saappaanheitto, naiset

1. Marika Lemmetty 17,2 m

2. Mika Kaasinen 15,4 m

3. Sanna Mynttinen 13,6 m

Saappaanheitto, miehet

1. Sami Tujula 24,6 m

2. Mika Asikainen 20,4 m

3. Rainer Kukkola 18,2 m

• Laura Parkko