Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Woikoski Oy 140-vuotta

Palmbergien suku on kulkenut yrityksen kanssa katastrofista toiseen nousten aina uudes­taan pinnalle vahvempana.

Suomessa elinkeinovapau­desta säädettiin vuonna 1879 annetussa asetuk­sessa. Siihen asti kaikki yrittä­minen oli laissa kiellettyä. Suomi kulki monta askelta jäljessä muuta Eurooppaa. Täs­tä asetuksesta alkoi uusi aika Suomessa teollistumisen myötä.

Suomessa alettiin rakentaa sinne, mistä löytyi energiaa, toi­sin sanoen vesivoimaa. Kymen­laakso kuohuvine koskineen tar­josi energiantuotannolle oivan maaperän. Täällä kumpusivat Kymijo­en kosket, Voikkaan koski, sekä pienempiä koskia, kuten Tirval­la ja Turpaalla.

Tästä sai alkunsa Woikos­ki Oy, joka viettää tänä vuonna 140-vuotisjuhlaansa. Yhtiö on ollut läpi elinkaarensa perheyh­tiö.

– Woikosken historia on hy­vin pitkälle Suomen historia pienoiskoossa. Kaikki surut ja riemut, jotka Suomella on ol­leet, ovat olleet myös Woikos­kella, Clas Palmberg, Woikoski Oy:n hallituksen puheenjohtaja miettii.

Woikoski on tässä suhtees­sa melko ainutlaatuinen. Se on pysynyt samalla paikkakunnalla ja ollut saman suvun omistuk­sessa.

Sen historia kaasuntuottaja­na vie yli sadan vuoden taakse. Yritys ei ole kuitenkaan kulke­nut voitosta voittoon, vaan pi­kemminkin katastrofista toiseen.

Liekö suvun luonteeseen kuu­luvaa sinnikkyyttä, neuvokkuut­ta, hyvää onnea, vai kovaa työ­tä, on yritys selvinnyt kaikista vastoinkäymisistään ja noussut niistä aina voimakkaampana. Ehkä siinä on tarvittu kaikkea edellä mainittua.

Kuinka kaikki alkoi?

Insinööri Knut Au­gust Palmberg (1844-1914) oli perustamassa Kuusan­koskelle Kymin tehtaita. Hän oli tehtaan ensimmäinen isännöitsi­jä, joka vastaa nykykielessä toi­mitusjohtajaa. Kunnianhimoi­nen mies lähti Kuusankoskelta töihin Turpaan ruutitehtaalle.

Siellä häntä odotti vaativam­mat tehtävät ja hän sai työhön­sä kaipaamansa haastetta. Ruu­titehdas oli aikansa suurimpia työnantajia Kymenlaaksossa. Tehtaassa valmistettiin mustaa ruutia silloiselle Suomen emä­maalle Venäjälle.

– Ruuti oli hyvälaatuista ja teki juuri sen mitä pitikin, mut­ta väärään aikaan. Ruuti räjähti ja koko tehdas lensi taivaan tuu­liin. Vain kivijalka on enää näyt­tämässä tehtaan paikkaa. Siinä ei tullut henkilövahinkoja, mut­ta Augustilta meni elanto, Clas Palmberg kertoo.

August sai firmalta komean kultakellon kiitokseksi työstään. Leipää pöytään piti silti jostain hankkia, joten neuvokas herra Palmgren osti maapalan Tirval­ta. Sinne syntyi kukoistava teh­dasyhdyskunta; saha, höyläämö, kuivaamo, kimröökitehdas, ju­nanrata, pajoja ja asuntoja työn­tekijöille.

August teki sitä mitä osasi. Turpaan tehtaalla yksi mustan ruudin raaka-aineista oli jauhet­tu puuhiili. Hän jatkoi tuotteen valmistamista, mutta rauhan­omaiseen käyttöön. Sitä käytet­tiin sanomalehtien painovärinä ja samaan aikaan sanomalehtia­la alkoi nousukiitonsa. Painovä­rille oli kysyntää ja Tirvan teh­das kukoisti.

August oli selvinnyt Woikos­ki Oy:n historian ensimmäises­tä katastrofista ja kääntänyt sen tuottoisaksi toiminnaksi.

Augustilla oli kaksi poikaa. Heistä vanhemman, Alfred A. Palmbergin, oli tarkoitus jat­kaa Tirvan tehtaan kehittämistä.

Alfred A. Palmberg (1879–1928) osti Voikosken rannalla olleen vanhan myllyn ja perus­ti sinne myllynkivitehtaan.

Tämä ei Alfredille riittänyt, vaan hänellä veri veti Helsin­kiin. Hän myi osuutensa vel­jelleen Bertilille. Tällä oli ollut toiveena ura upseerina Suomen armeijassa.

Suomella oli oma armeija, vaikka maa kuuluikin suurruh­tinaskuntaan. Koitti Woikoski Oy:n historian seuraava katast­rofi.

Kaasua, insinööri Palmberg

Nikolai Ivanovitš Bobrikov oli venäläinen kenraali ja Suo­men kenraalikuvernööri vuosina 1898–1904. Hän meni ja lopetti Haminan kadettikoulun. Hän lähetti siellä olleet kade­tit, mukaan lukien Bertilin, Ve­näjälle sotilastehtäviin.

– Siellä ei Bertil kauan viih­tynyt, vaan hän tuli kävellen takaisin. Hän pakeni Sveitsiin, jossa opiskeli insinööriksi. Siel­tä hän jatkoi Englantiin, jossa oppi kaasunteon jalon taidon, Clas Palmberg kertoo.

Bertil väitteli vielä tohtorik­si Saksassa ja kun pikkuhiljaa Suomessa tilanne rauhoittui, hän palasi kotimaahansa. Hän toi mukanaan tietotaidon kaa­suteollisuudesta. Näin kääntyi taas katastrofi voitoksi. Kaasu on edelleen Woikoski Oy:n ki­vijalka.

Clas Palmbergin isä Sven (1909-1993) oli seuraavana vuorossa yrityksen johtajak­si. Elämänsä aikana hän joutui kokemaan Suomen molemmat sodat. Jatkosodan jälkeen hän joutui syytteeseen ja Siperian matka uhkasi.

Hän oli evakuoinut oman kaa­sutehtaansa Viipurista, ja piilot­tanut sen Voikosken metsiin. Tämä oli vakava rikos ja hän­tä syytettiin Venäjän omaisuu­den varastamisesta. Hän kuiten­kin selvisi hyvien suhteidensa avulla pälkähästä ja yritys sai jatkua.

Vuonna 1970 teollisuusneu­voksen arvonimen saanut Palm­berg johti Woikoskea vuoteen 1977.

Tuhon partaalta uuteen nousuun

Oli aika Svenin pojan Clasin nousta yrityksen johtoon. Hän oli valmistautunut tehtävään kansakouluiästä asti.

– Minulla oli todella suuri myötätunto varsinkin kaikkia Woikosken duunareita kohtaan. Mielestäni he olivat niin taitavia ja osaavia. Toisin kävi. Minua ei huolittu vielä moneen vuoteen yrityksen johtoon.

Clas teki uraa muualla ja kun hänet lopulta hyväksyttiin teh­tävään, oli yhtiö tuhon partaal­la. Maailma oli muuttunut. Ne asiat, jotka olivat olleet tärkei­tä vielä muutama vuosikymmen sitten, olivat lakanneet sitä ole­masta.

Koko Woikosken tuotantome­netelmä oli vanhentunut autta­mattomasti ja se oli menettänyt omavaraisuutensa. Suomessa oli siihen aikaan kaasumonopoli. Vain yksi instanssi määräsi hinnat ja teki sopimukset. Clas aloitti lohdut­tomalta ja jopa toivottomalta tuntuvan taistelun, jotta yritys saataisiin taas omavaraiseksi.

– Se onnistui kyllä, koska maailma oli niin hidas silloin. Tänä päivänä sellainen temppu ei olisi enää mahdollinen. Teim­me valtavia investointeja ja aluksi ei tuottoja ollut lainkaan. Menestys kuitenkin tuli.

Woikoski Oy:n hallituksen puheenjohtaja Clas Palmberg. kuva: Juha Metso

Perheyritys luo sekä velvoit­teita, että on samalla hyvin in­nostavaa. Clasille työ on ollut kannustavaa, mutta hän muistaa isänsä kokeneen tehtävät usein raskaiksi.

Clas on luopunut toimitusjoh­tajan paikastaan jopa kahdesti. Kun hän jäi ensimmäisen ker­ran pois, alkoi yrityksellä ala­mäki, ja hän joutui palamaan tehtäviinsä ja tilanne saatiin sta­biloitua. Viime vuonna toimi­tusjohtajaksi tuli Clasin vaimo, Sari Palmberg.

– Hänen tehtävänsä on ollut luoda täysin uudentyyppinen yrityskulttuuri ja organisaatio yritykseen. Hän on onnistunut siinä oikein hyvin, mutta kova homma hänellä oli siinä.

Clas uskoo, ettei tällainen yri­tystarina olisi mahdollinen, jos johdossa olisi palkkajohtaja. Hän toteaa, että perheyrittäjyys luo eräänlaisen yrittäjyyshulluu­den.

– Sitä uskoo, että pärjää missä tilanteessa tahansa. Aina löytyy keinot uuteen nousuun.

Tarpeellinen, jopa välttämätön tuote

Woikoski tarjoaa asiakkail­leen kaasuja, kaasuverkostorat­kaisuja ja –palveluita. He tarjo­avat myös laitteita ja tarvikkeita medical-sektorille sekä tuotteita ja palveluita hitsaukseen.

Woikoski Oy työllistää noin 200 henkilöä suoraan, mutta vä­lillisesti määrä on moninkertai­nen. Woikosken tuotteet mah­dollistavat muuta toimintaa, kuten terästeollisuutta, konepa­joja, ydinvoimaloita ja sairaa­loita.

Clasille on tärkeää tehdä työ­tä, jolla on yhteiskunnallista merkitystä. Koko ajan pitää py­syä kehityksen kärjessä, maail­ma muuttuu niin nopeasti. Clas on joutunut monesti ti­lanteeseen, jossa kollegat ja kil­pailijat toteavat Clasin elävän helppoa elämää menestyvän yri­tyksen johtajana. Hän kokee tä­män ajatuksen hyvin vieraaksi.

–Woikoski on esimerkki, kuinka katastrofista katastrofiin kuljettuaan tilanteet ovat muo­vattu uudeksi menestykseksi. Ongelma on johtanut uuteen onnistumiseen. Se mitä ajan täl­lä takaa on, että yrityksen pitkän ajan menestyminen on usein aika pienestä kiinni.

  • Kuvat: Woikoski Oy
  • Tekesti: Laura Parkko
Jaa artikkeli: