Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Yhdessä nuorten kanssa

Valkealatalon NuortenTalossa apuna vapaaehtoisia

 Ulkona on kaunis sää. Osa Valkealan nuorista on jo päässyt koulusta, osalla koulupäivä kestää kol­meen.

Valkealan nuorisotila on auki ja ovesta pelmahtelee nuoria ko­pistellen lunta kengistään.

Minua vastassa ovat nuoriso-ohjaajat Pauliina Laamanen ja Teppo Knuutinen. Pauliina on ollut töissä Valkealan nuokkaril­la neljän ja puolen vuoden ajan.

Työaika jakaantuu nuorisoti­lalla tehtäviin töihin ja Valkea­lan yläasteella tehtävään nuo­risotyöhön.

Teppo on ollut Valkealassa töissä viime vuoden elokuusta. Lisäksi hän työskentelee Esko­lanmäen koululla nuorisotyössä.

Keskimääräinen kävijämää­rä päivässä on 15-20, joskus nuoria käy illan aikana jopa 30. NuortenTalolta löytyy biljardi­pöytää, ilmakiekkoa, lautapele­jä, PlayStation sekä Wii.

Joskus kokkaillaan yhdessä, tai pidetään erilaisia teemapäi­viä.

– Suosituinta kuitenkin tun­tuu olevan ihan vain kavereiden kanssa oleminen, Pauliina tote­aa.

Nuoret ovat 11-vuotiaasta noin 15-vuotiaaseen. Valkealas­sa on huomattu, että ABC-huol­toasemasta on tullut nuorille ”epävirallinen nuokkari”.

Kaikki eivät ehkä halua tulla NuorisoTalolle valvovan silmän alle.

– Vaikka kyllä täällä osataan antaa tilaa, kunhan tiettyjä käy­tössääntöjä noudetaan. Nyt on onneksi ollut nähtävissä posi­tiivista muuttoliikennettä tän­ne nuokkarille päin, Pauliina ja Teppo kertovat.

Vapaaehtoiset apuna

Valkealan NuortenTalo on avoinna keskiviikkoisin ja tors­taisin klo 14.00 – 20.00, sekä perjantaisin klo 15.00 – 21.00.

Joka toinen perjantai nuoriso­tilaa pitävät auki vapaaehtoiset työntekijät ja silloin ovet ovat avoinna klo 18.00 – 21.00.

Vapaaehtoisia on tällä hetkel­lä kahdeksan aikuista. Taustalla on viime syksyn keskusteluti­laisuus, jossa pohdittiin yhdessä nuorten tekemää ilkivaltaa Nii­nistössä.

Yhteen kokoontuivat nuori­so-ohjaajat, Niinistön koulun rehtori, ankkuripoliisi ja seura­kunnan nuorisotyöntekijä vas­taamaan vanhempien kysymyk­siin. Tilaisuudessa harmiteltiin, ettei nuokkari ole useammin auki.

– Heitin ajatuksen, että jos löytyy vapaaehtoisia, niin toki voidaan pitää enemmän auki. Tein Wilma-viestin yläkou­lun oppilaiden vanhemmille ja sitä viestiä jaettiin facebook-ryhmissä. Sitä kautta saimme yhteydenottoja ja joka toiselle perjantaille vapaaehtoiset pitä­mään nuokkaria auki, Pauliina iloitsee.

Jasmina Volanen on yksi va­paaehtoisista

– Mun omat lapset ovat 11- ja 12-vuotiaat, ja he eivät käy tääl­lä ollenkaan. Lähdin tähän mu­kaan, koska naapurissani asuu kaksi 14-vuotiasta, ja heidän ka­veripiirinsä on tullut minulle tu­tuksi. He viettivät kesällä paljon aikaa siinä minunkin pihallani. Päätin lähteä tänne vapaaehtoi­seksi ja houkutella nuoret käy­mään täällä.

Jasmina oli aluksi pettynyt, kun vapaaehtoisia ei meinan­nut löytyä. Hän koki, että nuo­rille kyllä vaaditaan ohjelmaa ja tekemistä, mutta toteuttajia ei vaan meinaa löytyä.

Osa vanhemmista ei ole lähte­nyt vapaaehtoisiksi, koska oma lapsi on pitänyt sitä kiusallisena.

– Aluksi meitä oli vain kolme. Avasimme kuitenkin suumme ja kehotimme muitakin kanta­maan kortensa kekoon, Jasmina sanoo.

Jasmina on viihtynyt Nuo­risoTalolla erinomaisesti. Hän olisi siellä mieluusti enemmän­kin töissä.

– Nuoret ovat ihan loistavia.

Uusi biljardipöytä

Valkealan nuorisotiloille saa­tiin juuri toinen biljardipöytä, joka tuli tarpeeseen. Sen verran suosittua biljardin peluu on.

Repsikka ry järjesti biljardi­pöydän hankinnan ja toimituk­sen. Suuret kiitokset kuuluvat pöydän lahjoittaneelle Vantaan Tuulilasipiste/Ad Petikolle.

Tämän sai alkuun yksi nuok­karin vapaaehtoisista. Johanna Tenovirta otti reippaasti yhteyttä Repsikka ry:hyn ja homma sujui sen jälkeen sulavasti.

Ei mennyt aikaakaan, kun bil­jardipöytä tuotiin paikalle ja pe­lit saattoivat alkaa.

Artikkelikuvassa: Toimittaja yllytti Pauliina Laamasen ja Teppo Knuutisen pelaamaan biljardia. Jasmina Volanen seurasi sivussa pelin etenemistä.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: