fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä

Yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä

VS logo

janne
Su, 17.02.2019 – 15:49

Juha Vainikka oli tuttu vieras Iltatähdessä ennen äitinsä kuolemaa. Häntä ei tarvitse kauaa jututtaa, kun hän alkaa muistaa jopa yksittäisiä tilanteita.

Juha Vainikka kertoo Irja-äidin päässeen Iltatähteen valmistuneelle palvelupuolelle isän kuoltua. Tehostettua palvelua ei äiti ehtinytkään tarvita. Useita vuosia Juha ja Päivi-sisar ehtivät pitää säännöllistä yhteyttä Iltatähteen.

Juha kertoo äidin soittaneen joko Päiville tai hänelle joka päivä. Juha kävi pari kertaa viikossa tai jopa useammin äidin luona, jos ei ollut matkoilla.

Äidin lisäksi Juhan tuli juteltua Sakari Tolosen ja monen muun Iltatähden asukkaan kanssa. Tuttuja oli paljon ja lisää kertyi. 
Juha kertoo kokeneensa itsensä aina tervetulleeksi. Henkilökunta on ollut erittäin ystävällistä. Ammattitaitoistakin hän ymmärsi väen olevan. 

Tärkeimpänä hän näkee sen, että Iltatähdessä hoidetaan ihmisiä eikä potilaita. Henki on hyvä. Tilat ovat aina olleet myös siistejä, eikä koskaan tullut vastaan epämiellyttävää tuoksua. Talo on monessa mielessä raikas. Kaikki tämä vaikuttaa ihmisarvoisuuden kokemukseen.
-Äidillä oli loppuun asti pää selvä, ajatukset kirkkaat. Hänellä ei ollut koskaan mitään valittamista. Vaikka sillä sukupolvella ei ollut tapanakaan valittaa, Juha uskoo, ettei siihen ollut syytäkään. 

Äiti piti siitä, että saattoi käydä vaikka syömässä muiden seurassa. Kun hän kaipasi omaa rauhaa, hän kuunteli radiota tai katseli televisiota omassa huoneessaan.

Juha ei tunne hyvin muita hoitopaikkoja, joten rinnastamaan hän ei ala. Hän kertoo vain, että Iltatähdessä on yhteisöllinen tuntu. Hän huomasi monta kertaa, että toista autetaan. Sitä tarvitaan joka työpaikalla ja muuallakin.

Kekkereille

Kohta tulee mieleen henkilökunnan asennetta kuvaava tilanne. Vainikalla on suuri suku ja sitä myöten on ollut paljon kekkereitä. Irja-äiti oli innokas lähtemään mukaan. Juhaa joskus tuskastutti, kun äidin piti olla yhteisiin tiloihinkin lähtiessään viimeisen päälle laitettu.

Hoitajat olivat oivaltaneet, että Irjalle oli tärkeää olla siisti ja kaunis ennen kuin lähtee mihinkään. Hoitajien työnkuvaan tuskin kuului papiljottien laittaminen asukkaille, mutta niinpä vain he auttoivat varsinkin ennen juhlia. Aina joku ehti katsoa myös, että Irja on ajoissa valmis ja vaatteet ovat kunnossa juhlapäivänä.

 

Aikaa laulaa
 

Toinen muisto vie aivan äidin viime hetkiin. Pari viimeistä päivää Juha ja Päivi viettivät aika tiiviisti äidin lähellä. Ihan joka hetki he eivät pystyneet.

Kun Juha soitti, hoitajan täytyi siirtyä käytävään puhumaan, sillä huoneessa laulettiin. Irja oli pitänyt nuorempana pyhäkoulua ja tykännyt ikänsä virsistä. Niinpä hoitajat, ja olipa asukkaitakin ehkä mukana, lauloivat hänet matkaan.

Juha muistaa, miten tippa tuli silmään ihan tilanteen kauneudesta.
– Varmaan ei sekään työsopimuksessa lue, hän toteaa.

Ei pidä yleistää

Keskustelussa vanhuspalveluista Juha Vainikkaa on suorastaan ärsyttänyt käsitys, että kaikissa paikoissa on huono hoito. Puhutaan vain yksityisestä ja julkisesta palvelusta, eikä osata erotella edes monikansallisia yrityksiä ja säätiö- ja yhdistyspohjaisia toimijoita.
Juha arvioi yleisesti, että voittoa tavoittelemattomat ainakin yleensä tekevät hyvää työtä. Kaikki eivät tee sydämellään, mutta alalle on paljon hakeutunut niitä, jotka tekevät.

-Yksi mätä peruna saa koko säkin mätänemään, Juha toteaa. 
Iltatähdessä on säilynyt koko ajan pienen porukan henki. Sitä edistävät laulajat ja laulattajat, myyjäiset ja kirpputorit. Juha muistaa äidin todenneen, että ostaa pitää, kun noin halvalla saa, vaikka ei tarvitsisikaan.
Juha vieraili Iltatähdessä usein juuri lounaan alkaessa. Hän koki, että asukkaat olivat pukeutuneetkin kuin juhlahetkeen.

AK

Jaa artikkeli: