fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Yksisilmäiselle palkinto näkökyvystä

Joku journalismipalkinto – ei paljon merkitystä mikä – myönnettiin Vastalääke-sivustolle. En olisi muuten sivustolle eksynyt. Siellä kirjoittavat lääketehtaiden kouluttamat nuoret lääkärit väittäen huuhaaksi kaikkea, jota ei ole haluttu, osattu tai voitu tutkia keinotekoisten lääkkeiden tavoin. Syynä vähäiseen tutkimiseen on muun muassa se, että kyseessä ovat luontaiset valmisteet, joiden vaikutukset, variaatiot ja käyttötavat ovat moninaiset. Lääketehtaat pystyisivät tutkimuksia rahoittamaan, mutta niillä ei ole siihen halua. Kukapa vähemmän hyötyisi siitä, että ihminen on terve tai pandemia ei leviä.
Jotkut artikkelit ovat kuin lääkevalmistajien mainoksia. Palkinto on journalismin irvikuva. Kyse on vääristelevästä tiedosta, joka on peräisin tutkijoilta, jotka eivät edes hae todellista tietoa. Joissain asioissa nämä lääketieteen opiskelijat voivat hyvinkin olla oikeassa. En hahmota kaikkea niin hyvin, että pystyisin toisin todistamaan.
Kokonaisuus vääristyy kuitenkin pahasti, kun heitetään kaikki vaihtoehdot kimpassa roskakoriin. Kun luen sanan huuhaa, tiedän heti, että tarjolla ei ole todellista tietoa vaan ahdasta näkemystä. Tällä sivustolla oikein mainostetaan pääotsikossa, että ollaan huuhaata vastaan. Mukana on jopa lääkekapselin kuva eli mainostetaan keinotekoisia lääkkeitä.
On luontaistuotealallakin keinottelijoita, kuten on lääketeollisuudessa. Kaikki ei varmasti tehoa kaikkeen, mihin luullaan, tai imeydy hyvin. Eivät kaikki lääkkeinä myytävätkään ainakaan kaikilla toimi. Osa on enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä, vaikka potilaskin kuvittelisi muuta.
Voin tunnustaa, että käytän säännöllisesti yhtä lääkevalmistetta, ja päivän pilaavaan päänsärkyyn on varalla pikku pillereitä, koska en ole tullut selvittäneeksi, mikä luonnon kasvi minua parhaiten auttaisi ja miten käytettynä. Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään rakentaa päivittäistä hyvinvointia lääkkeiden varaan.
Sivuston jutut herättävät pääosin enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Miten heidän oikeiksi kuvaamansa tutkimukset on tehty? Miten kaikki luontaistuotteet luokitellaan samaan kuin selvästi vahvat rohdokset? Miten asiasta selvästi tietämätön kirjoittaa asiantuntijana? Miten homeesta erotettu penisilliini muka on luontainen tuote ja onko se lääketeollisuuden huipputuote?
Luontaistuotteitahan me syömme päivittäin, ainakin jos meillä on yhtään järkeä. On ruokakin mahdollista syödä keinotekoiseksi muutettuna. Pillereitä ei kannata popsia yhtään turhaa, olkoot ne sitten lääketehtaiden palkitsemien tai rehellisyyteen pyrkivien viranomaisten hyväksymiä tai eivät.
Valkealalaisittain mielenkiintoisin sivuston artikkeleista koskee pakuria. Sen vihjataan jutussa olevan terveydelle vaarallista. Peruste on omituinen. Jos aineesta todetaan solutasolla ja pienillä eläimillä olevan jotakin hyötyä, se voi kuitenkin olla ihmiselle vaarallinen. Saattaahan se olla mahdollista, mutta ei todellakaan mikään todiste vaarallisuudesta.
Onneksi sentään kommentointi sallitaan. Niinpä aiheesta löytyi myös kokemusperäistä tietoa ja avointa ajattelua. ”Tarpeen mukaan käytetään lääketieteen asiantuntemusta, mutta sovussa käytämme myös luonnon antimia.” Kovin kuulostaa tarina tutulta. Nuorena tukuittain antibiootteja syönyt on pysynyt vuosia terveenä opeteltuaan luontaislääkintää. Eikä nuoruudessa lääkekuurien haittoja edes maitohappobakteereilla neuvottu lieventämään, saati pakuria suositeltu.
Toinen kommentoija toteaa, että aika harvaa elintarviketta tuolla tavoin perustelemalla hyväksyttäisiin kaupan hyllyille. Tuli mieleen, josko valkosipulin maine luonnon antibioottina on niin vahva, että nämä nuoret ovat siitä viisaasti hiljaa. Tai voisikohan joku tyrnille keksiä jotakin haittoja, jotta lääkkeitä syötäisiin enemmän?
Lääkärin vastuulla on kertoa, mitä aineosia sisältäviä luontaistuotteita ei hänen määräämiensä lääkkeiden kanssa ole turvallista nauttia. Ihmisen omalla vastuulla lopulta on, mitä ostaa ja käyttää, olkoon kyse sitten lääkkeestä, lääkkeenomaisesta valmisteesta tai ihan aidoista luonnon antimista.
Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: