fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ystävykset taas yhdessä

Selänpään aseman jo perinteeksi muodostuneella konsertilla oli tänä vuonna tavallista juhlavampi aihe. Samalla juhlittiin 130-vuotiasta asemaa.

Aseman kesäkonsertti järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, jo 18.5. Tuolloin osuivat yksiin Timo Riihosen ja Waltteri Torikan aikataulut. He tarjosivat kaksi lauantaista iltapäiväkonserttia kahden tunnin välein. Pianon ääreen saatiin monesta aiemmasta konsertista tuttu taituri.
Marko Hilpo suorastaan hurmasi yleisön. Sääli laulajia, sillä Marko sai ainakin jälkimmäisessä konsertissa komeimmat kiitokset salin täyttäneeltä yleisöltä vedeltyään Merikannon Kesäillan valssia yli ja ympäri. Tämä välisoitto samalla jakoi konsertin kahteen osaan.

Marko Hilpo täydensi triangelin mestarillisella soitollaan.

Ensimmäistä sukua

Erkki Seppälä kutsui juhlavuoden konsertteja avaamaan ensimmäisen asemapäällikön jälkeläisen. Ulla Häggblom ei ole koskaan tavannut 1909 kuollutta isoisäänsä, mutta hän on kuullut, että Karl Viktor Segercranz oli jämpti mies.
Erkki tiesi kertoa, että asemapäällikön koira piti radan puolen rapuilla vahtia. Tuolta ajalta on säilynyt valokuva, jossa näkyvät myös aseman tekstit suomeksi ja venäjäksi sekä sen ajan lyhdyt.
-Jos hänen henkensä on täällä tänään tai jos hän myhäilee puutarhassa istuttamiensa jalopuiden juurilla, olen varma, että hän olisi iloinen siitä, että hänen entinen työpaikkansa ja kotinsa ovat saaneet uuden, rikkaan elämän.
Näin Ulla Häggblom maalaa ja jatkaa kiitoksia:
-Moni talkoolainen ja muut innokkaat ihmiset ovat työllään mahdollistaneet sen, että nyt voimme kokoontua täällä.
Vuohijärven mökiltä tehtävään saapunut viehättävä rouva totesi lisäksi, että asemalla järjestetään ruokatarjoilua, kokouksia, näyttelyitä ja konsertteja.
Tuossa yhteydessä hän myös esitteli kyseisen konsertin esiintyjät ja toivotti tervetulleeksi niin yleisön kuin konsertin avanneet Timo Riihosen ja Marko Hilpon.

Ulla Häggblom syntyi vasta isoisänsä, Selänpään ensimmäisen asemapäällikön kuoltua. Makuuhuoneensa seinällä ovat tallella säilyneet kuvat Karl Viktor Segercranzista ja hänen puolisostaan Oihonnasta.

Haastavaa taidetta

Timo Riihonen lauloi kielillä ja Waltteri Torikka suomeksi. Jako on ymmärrettävä, sillä Timo työskentelee eniten Saksassa ja Waltteri pääosin Suomessa. Timo lauloi niin ruotsiksi, venäjäksi, saksaksi, latinaksi kuin lopulta myös suomeksi.
Pääosin laulajat vuorottelivat. Selkeät kokonaisuudet he kuitenkin esittivätkin yhtenäisinä.
Timo aloitti Sibeliuksen laululla Flickan kom ifrån sin elsklings möte. Oopperan Boris Gadunov myötä pehmeän lämmin basso laskeutui hieman syvempiin vesiin. Lopun piano varsinkin oli huikea, ja Timo kehtaa kyllä kulkea suomalaisten suurten bassojen jalanjäljissä.
Saksan-tuomisina saatiin nauttia Straussin soljuvista melodioista. Morgen soi hiljaisen kauniina. Zueignung oli vahvempi.
Todella upea oli Confutatis-osa Helsingin musiikkitalossa syksyllä kokonaisuutena kuultavasta Verdin sielunmessusta. Piano nousi tässä selkeimmin laulajan rinnalle. Musiikki soi niin väkevästi sielulle, että silmät täytyi sulkea kuuloaistin vahvistamiseksi. Jos paikoin jäin jotakin vaille, kun ei ollut katseyhteyttä laulajiin, tässä sillä ei ollut mitään väliä.
Waltteri vei mukanaan Kantelisen Mannerheimiin. Tarjolla oli konsertin kielteisintä antia, kun tuleva marsalkka lauloi, ettei koskaan anna isälleen anteeksi. Myös syyllisyys vahvisti kielteisyyttä. Waltterin taidokas äänenkäyttö ja nyanssit, selkeimmin juuri äänenvoimakkuuden vaihtelut hahmottuivat jo näissä.
Nautin enemmän Ilkka Kuusiston sävellyksistä. Erityisen ihana oli loppu aviollisen sarjan kappaleessa Kun poistuit luotani. Madrigaalien Kaikki purot, kaikki laaksot loppui puolestaan vahvasti. Runosielua kiusasi, kun säveliä ei ollut yritettykään sovittaa sanoihin, edes silloin, kun ylistettiin kullan ihanuutta tai solisevia päiviä.

Timo Riihonen kuuluu Suomen suurten bassojen sarjaan. Hänellä on poikkeuksellisen pehmeä ja kaunis ääni. Yhtä hyvin hän osasi tulkita sielunmessua kuin vetää mukaan Isoisän olkihatun tarinaan.

Viihdyttävää tunnelmaa

Välisoitto vaihtoi tunnelman kevyemmäksi, lämpimämmäksi ja aurinkoisemmaksi. Timo tarinoi ihanasti Isoisän olkihatusta. Ääni soi muistojen lämpöä ja vei mukanaan niin ullakolle kuin hattukauppaan.
Waltteri heilautti aamuyöhön ja avoimiin aisteihin Tikanmäen tahtia omin oikuin mukaellen. Puhu hiljaa rakkaudesta loppui yleisön rakastamalla tavalla vahvasti. Syvemmin mieleen jäivät kuitenkin seitinohuet vaimennukset, joissa Waltteri on todellinen taituri.
Timo kertoi palaavansa mökiltään Saksaan juhannuksen jälkeen. Sitä ennen hän ehtii kerätä Unohtumattomia iltoja. Pehmeän kaunista.
Waltteri veti tenorimaista voimaa ja korkeutta Kuin taivaisiin ja päätyi taivaan hiljetessä lähes kuulumattomiin.
Yleisö kiitti riemukkaasti, kun miehet lauloivat vielä yhdessä Satumaan ja Rakastan elämää.
Martat pitivät kahviota yllä vielä toisen konsertin jälkeenkin niille, joilla oli aikaa jäädä rauhassa nauttimaan asemapuiston tunnelmasta.

Waltteri Torikka vaati paljon alkuosan lauluillaan, joita hän kevensi hieman laulujen välillä. Kevyet klassikot hän veti nimiinsä venytyksillä ja sovituksilla, joista en henkilökohtaisesti pidä. Minut lumosi äänen voiman äärimmäisen hallittu käyttö.

A&SK

Artikkelikuva: Aseman sali täyttyi kaksi kertaa peräkkäin. Erkki Seppälä totesi, että hän pyysi Timo Riihosta kerran laulamaan. Nyt on kertoja kertynyt jo kuusi ja konsertteja sitäkin enemmän.

Jaa artikkeli: